Mousehole

Cornwallin lansikarjessa, lahella Lands Endia on kalastajakyla, jonka nykyisin matkailijat ovat loytaneet ja kansoittaneet. Sen aallonmurtajat ovat kuin aidin kadet suojelemassa kylaa. Jotkut puhuvat aallonmurtajien suojaan jaavasta satamasta myos aidin kohtuna. Satamaa, sen veneita ja sita ymparoivia rakennuksia maalaa paivittain monta piirtajaa, mutta Jack Pender on kuuluisin paikan taiteilijoista. Itse en valttamatta tarvitse taidetta, silla kyla sinansa kapeinen kujineen , puutarhoineen ja polkuineen on rantasateen keskelta Suomesta tulleelle elamys. Taalla on samaa hienoa valoa, jonka takia Helene Schjerfbeck viihtyi St. Ivesissa. (Siella minakin kavelin tanaan.) Meriko sen tekee vai taivas? Upeimmillaan varit ovat taivaan ja meren rajassa.
Luulen, etta viimeinkin osaan ottaa matkustamisesta irti ilon. Olen aiemmin ollut suorittaja, joka palkitsee itseaan vasta vietettyaan tunteja museoissa. Nyt uskallan elaa sellaista elamaa, josta oikeasti nautin, hoystettyna pienella ylellisyydella: musiikilla, taidenayttelyilla, hyvalla ruualla. Englannin lomamme sukulaisten luona on ollut erityisen ylellista kalyjeni paikallistuntemuksen ja loistavien ruokien ansiosta. Kulkemisemme on ollut helppoa, silla meita on viety paikkoihin, joista loytaa jotain itsellen uutta. Valilla on mukavaa tehda kulkeminen vaikeaksi, talsia jalan kilometreja ja katsella, mita eteen tulee. Monenlaista on tullut.

Pihvi on elamantarkoitus

En kuitenkaan malta tata kauan uinunutta blogia jattaa rauhaan, kun taas halvat koneet ovat toiseen, kotimaata kevaisenpaan maisemaan lennattaneet. Englannissa vihertaa ja kukkii ja se tekee hyvaa mielelle. Vanhemmiten tarvitsee voimakkaampia stimulantteja ja kahden kevaan kokeminen on yksi parhaista. Nyt koen siis taman vuoden ensimmaista.
Otsikko on napattu kavelylta lahikylaan. Wavedon Beef Shorthorn -karjaa näimme oikein nimettyna tien varressa. Oletettavasti sonnit eivat lue, mutta jos lukisivat olisi kurjaa tietaa ihmisen maaraama tarkoitus elamalle.
Enpa tieda, lukeeko sitten moni muukaan - ainakaan kirjastosta lainattuja kirjoja. Olin innostunut huomattuani Tesco-marketketjun lahella Library-kyltin. Kirjastoon paaseminen tuotti kuitenkin vaikeuksia, silla ensin piti soittaa kelloa ja odottaa oven aukeamisen merkkiaanta. Sitten lady varmisteli, etta kirjastoonko oikein haluan. Tiskin takaa viela kolmas kyseli, etta aionko todella tulla kirjastoon. Enpa ihmettele, ettei muita asiakkaita pienessa huoneessa nakynyt. Poispaasy oli melkein yhta hankalaa, paitsi ettei kukaan kysellyt mitaan.
Mutta olenpa viihtynyt ja paiva paivalta punaisemmaksi muuttuva mieskin on golfkentillaan nauttinut. Etsimme kai mekin matkalle tarkoitusta, eika se ole pihvi.