Sylvesteria kohti

Joulu on ohitettu turvallisesti ja ihmiset hiipineet ulos koloistaan. Nyt on aika rynnata uimahalleihin ja pitkille kavelyille, jotta saa tiputettua painoaan. Yhta tuskaista kuin on painonpudotus, oli kaikkien jouluruokien ostaminen ja valmistaminen.  Kahdelta tuskalta on mahdollista saastya, jos joulun viettaa kohtuullisemmin. Ympariston paineet eivat vain anna heikkotahtoiselle siihen tarpeeksi uskoa.

Olemme viettaneet kaupunkijoulua Wroclawissa, kiertaneet katsomassa toinen toistaan upeammin koristettuja kirkkoja. Seurakunta ei taalla tunnu kovasti olevan aanessa, mutta papeilla on sitakin parempi laulutaito. Musiikki on kaunista, kuulostaa joskus "maalliselta". Olimme molemmat melkein varmoja, etta toinen joulupaivan jumalanpalvelusta vetavista papeista vetaisi valilla partisaanivalssin.

Kylla, mekin kavimme uimassa mahtavassa Aqua Parkissa, jossa altaita oli niin sisalla kuin ulkona. Saa on kaantynyt sumusta pakkaseen ja aurinko paistoi lampiman altaan hoyryihin.

Olemme myos kayneet paikallisessa oopperatalossa katsomassa ainoan esityksen, joka siella oli oleskelumme aikana: baletin Romeo ja Julia. Esitys oli moderni versio, minusta kiinnostava, kumppanista ei. Mina en ollut erityisen innostunut Romeon tanssimisesta, sensijaan muut tanssijat mielestani olivat hyvia, erityisesti Julian vanhempia esittaneet. Toisen naytoksen kohtaukset olivat klassiseen balettiin verrattuna melko uskallettuja, silla rakastavaiset olivat alastomina (=ihonvarisissa asuissa) ja rakkauskohtaukset rohkeita ja kauniita. Alastomuus saattaa olla taalla suurempi tabu kuin Suomessa, silla uimahallissa ihmiset peseytyivat uimapuvussaan...!

Huomenna pitaa lahtea korottamaan takaisin pohjoiseen, Varsovan lapi Liettuaan ja istua koko paivan bussissa. Menee kai se, kun meni tullessakin.

 

Joulusatu

Ja niin vain on kaynyt, etta olen sukeltanut toiseen satuun keskelle Eurooppaa Wroclawin kaupunkiin Puolassa, keskelle sumua ja kafkamaista joulun valmistelua. Oletan tunnelman muuttuvan viela aavemmaisemmaksi, kun kaupunki hiljenee joulun viettoon - keskiyon messusta huolimatta. Kaupunki on kuulunut Saksaan nimella Breslau vuoteen 1941, mutta vain kaksi ihmista on aloittanut kanssamme keskustelua saksaksi. Monet nuoret tuntuvat hallitsevan ainakin perussanaston englantia, kauppahallissakin. Olemme ostaneet pienen perusvaraston ruokaa ja juomaa hotellihuoneeseemme silta varalta, etta turisti-infon neidin All is closed pitaa paikkansa. Mikali liikkeiden ja ravintoloiden oviteksteihin on uskomista, pystymme kylla kasvattamaan vyotaromittaamme joulunakin, vaikka jo nyt on hyvinsyonyt olo.

Tulimme tanne via Balticaa pitkin aluksi Helsingista laivalla ja sitten kaksi vuorokautta bussilla. Valilla yovyimme Liettuassa Kaunasissa. Kylla, talle matkalle sielu ehti hyvin mukaan. Se taisi olla perilla jo ennen kahta kangistunutta ruhoa, joita on yritetty elvytella kavelylla, kavelylla, kavelylla - kaduilla, kirkoissa (joita on vieri vieressa) ja parissa taidenayttelyssa seka hyvalla ruualla ja viinilla.

Vaisto johdatti ihan oikeaan kaupunkiin jouluperinnetta murtamaan. Puola on kiinnostanut maana vasta sen jalkeen, kun olen lukenut Olga Tokarcukin kirjoja. Hanen mielikuvitusmaisemansa ankkuroituu Nowa Rudan kylaan, joka sijaitsee aika lahella tata kaupunkia. Rakennukset ovat upeita - muutama kerrostalorottelo vain korostaa vanhojen, kunnostettujen talojen kauneutta. Taalla todella voi kavella tassakin sumussa tuntikausia ja kokea koko ajan uutta. Kirkot ovat isoja ja vaikuttavia, usein punatiilesta tehtyja, joissakin on uusia taideteoksiakin. Kristus esitetaan seka uusissa etta vanhemmissa kuvissa karsivana ja hyvin verisena, eri tavalla kuin Italiassa. Italiassa kaunistellaan, taalla kuvat hatkahdyttavat. Ilmankos rippituoliin oli aatonaattona pitka jono vanhoja ja nuoria kaupunkilaisia.

Ensimmainen internet-kahvila loytyi vasta toisena paivana, joten paljon ei taalla kirjoitella. Ehkapa taalla koetaan ja luetaan. Ja viihdytaan hyvinkin.