Auringossa etelässä

Hankoon kannatti tulla. Meri on lähellä ja hohtaa auringossa. Olen ollut täällä vajaan vuorokauden ja testannut vasta kaksi uimarantaa eli käynyt siis kaksi kertaa meressä. Viimein - kesän mittaan yhä isommaksi kasvanut haave pääsee toteutumaan upeassa ympäristössä. Rannan hiekka on hienoa, mainingit lempeitä ja vesi lämmintä.

Vanhoja huviloita riittää ihmeteltäväksi vaikka kuinka paljon. Onko Hanko ollut niin syrjässä muusta Suomesta, ettei talojen purkuinto ole ulottunut tänne? Vaikuttiko Porkkalan miehitys asiaan?

Asun miehen kanssa Villa Fammulassa, joka on viehättävän nostalginen pieni mökki lähellä uimarantoja. Tuntui kuin olisin 1950-luvulla, vaikka mökkiin on lisäilty nykyihmisen kaipaamia mukavuuksia, varovasti, mutta riittävästi.

Mitäpä tässä enempiä jorisemaan, kun edessä on aurinkoisia teitä, polkuja ja katuja - ja kirjaston pihalla odottaa vuokrajopo.

Välilomatilinpäätös

Kaupunkilomamme on todennäköisesti lopuillaan. Viime päivät olemme viettäneet rauhallisesti lähiympäristöä tarkkaillen. Se merkitsee kävelyjä Jack Russellin terrieri Miron kanssa lähipuistoissa, Uunilinnunkujalla, Kotikaivontiellä ja Pajulinnuntiellä. Vasta tänään löysimme Örnskintien, jossa voisi olla ulkomaalaiselle toisteltavaa. Hienoja nimiä ovat kaduilleen antaneet.

Malmin maisema on muuttunut viimeisten 50 vuoden aikana melkoisesti, minkä totesimme Helsingin museon kuvapolulla. Vanhat puutalot, saunat ja asusteliikkeet ovat häipyneet kivitalojen tieltä. Pyöräilijät polkevat shortseissa eivätkä pussihousuissa. Vastaan tulee paljon punakasvoisia ihmisiä, jotka kantavat ylpeinä vatsaansa t-paidan sisällä, vyön yläpuolella. Raskaat päivystysvuorot Ravintola Konjassa takaavat sinne kuitenkin elämää ympäri vuorokauden. Vastapuolella tarjotaan irlantilaista siideriä Magnersia ja paikallisen pienpanimon oluita, mutta asiakkaita näkyy siellä vain ajoittain. Ja kotona maalla on pubi tyhjänä sunnuntaiaamuna kello 10.

Meressä en ole käynyt. Onnistuin saamaan pienen ruhjeen pyöräilyreissullani, enkä sitten uskaltautunut sen kanssa uimaan levien keskelle. Se jäi vähän kaivelemaan muuten hyvässä kaupunkilomassa.

Herneitä pellossa ja muuta mukavaa

Tulin sitten kaupunkiin löytääkseni herneitä - torilta ja pellosta. Maallakin niitä löytyy torilta ja ehkä jonkun toisen pellosta, mutta täällä pääkaupungissa ohikulkijat jalan, pyörillä ja yxi jopa autolla olivat keräämässä voimiakeräävän pellon satoa. Minäkin pistelin maistiaiset laukkuuni ja jatkoin pyöräilyjä niska kenossa. Pyöräedusta olen riemuissani, vaikka niskani ehkä ei. Näen kuitenkin pyörällä paljon enemmän, jos vain satula ja niska saadaan balanssiin. Ilmaa jo hankittiin ilmaiseksi Teboilista. Aion ryhtyä edullisen ilmansaannin vuoksi vakioilma-asiakkaaksi.

Toki olen päässyt ihan perinteisistä turistielämyksistäkin nauttimaan. Kävin miehen ja kälyn kanssa Designmuseossa Kaj Franckin näyttelyssä. Oli riemastuttavaa katsoa esineitä, jotka ovat jokaisen (s.o. minunkin) ulottuvilla. Pidän (myös) tällaisesta vaatimattomasta taiteesta, jolla on joku funktio ja joka on kaunista. Lähes 40 vuoden jälkeen arvostan häälahjojamme.

Taidepläjäyksen jälkeen kävimme kahvilla Ilosaarirockista palanneiden ja osin palaneiden jälkipolven ilmentymien kanssa. Ismo Alanko oli koettu ja siitä nautittu. Eikä mikään ennustettu sade ollut haitannut. Väsymystä oli kuitenkin poisnukuttavaksi.

Päivääni on mahtunut myös laiskoja hetkiä parvekkeella eri kirjastojen poistomyynneistä eri hinnoilla (0,50-1,- €) ostettujen ja kotikylän kirjastosta lainattujen kirjojen äärellä. Olen myös nähnyt lokin räpylän alapuolelta, pilviä ja ison ilmapallon sekä helikopterin. Eiköhän siinä olle stressittömyytä yhdelle lomapäivälle.

Kaupungissa

Kaupungissa voi asua. Täällä asutaan melkein kuin maalla. Pieneen tilaan ahdetaan kaikki vihreys, joka maalla on ihan levällään.
Millaista olisi asua ja käydä töissä täällä? Hyvinhän se sujuisi. Silloin ostaisin ruokaa lähiprismasta enkä kauppatorilta. Hakisin täydennykset Lidlistä ja myslit Punnitse ja säästä -liikkeestä, jos tuhlata haluaisin.
Näin korkealla tuulee ja se tuntuu hyvältä. Ei ole kuuma edes auringossa. Eikä hyttysiä.
Saimme vaihdossa ison labradorin noutajan sijaan Jack Russelin terrierin. Olen varmaan onnistunut näännyttämään vanhan koiran pitkillä kävelylenkeillä. Toipukoon sohvalla. Niin minäkin.

Kunpa saisin pyörän kuntoon ja pääsisin mereen, veteen.

Asunnonvaihtoa

Suomalaiset viettävät yhä enemmän kaupunkilomia. Niin mekin. Olemme saapuneet Malmille tuttuun kolmen huoneen ja keittiön asuntoon tänään iltapäivällä. Poika vaimoineen on menossa maaseudulle meidän kotiimme.

Olihan tässä hieman sisääntulovaikeutta. Ensin tuntui siltä, että emme mahdu tänne. Seuraavan polven avioparilla oli pientä säätöä siitä, kuka tekee mitäkin. Miespuolinen läheinen sukulaiseni oli jättänyt oman osansa tekemättä. Yllättävää kyllä, lähes kaaosmainen tilanne selkeni. Nyt olo tuntuu viihtyisältä. Ihailen parvekkeen kasveja. Miten paljon paremmin miniäni onkaan onnistunut viljelmissään kuin minä, vaikka minulla on tilaa..

Luvassa on hellettä ja myrskyä. Vaikka olenkin innokas uimari, en nyt ikävöi kotijärveäni. (Ehkä haluaisin päästä mereen - pitkästä aikaa.) Olen turistina täällä viikon - niin halvalla kuin ikinä voin. Ja niin paljon nauttien ja nähden kuin ikinä voin - ennenkaikkea. Toivottavasti ensimmäisen polven kaupunkilaiset nauttivat maalla omasta tilasta, järvestä, puista, mustikoista .. ja löytävät kanttarellit. Minä tähtään Hakaniemen torille ja Kai Franckin näyttelyihin.

Jälkipuhe Puolan reissuun

Kuka vappuna joulua muistelee, sitä tikulla silmään. (Uusmuotoiltu sananlasku). Enpä kuitenkaan malta jättää kirjaamatta kirjan välistä putkahtanutta lappusta, johon olen jäljentänyt tietoja eräästä Wroclavin keskustan kirjakahvilasta löytyneeestä kirjasta. Kahvila oli nuorten suosiossa ja kirjat toimivat sisustuselementtinä ikkunoilla ja hyllyillä. Kirjat oli joko ostettu halvalla tai saatu ilmaiseksi. Kahvilan henkilökunta osasi hämmästyttävän huonosti englantia (verrattuna muihin ravintoloihin), joten emme voineet viritellä keskustelua, kun me emme taas puolaa osanneet. Kumppanini nappasi ikkunalta pöytämme vierestä kirjan, joka paljastui kirjastoalan teokseksi: Alte Bahnhofsgebäude - neue Bibliotheken : Fakten und Eindrücke von finnischen Bibliotheken. Budapest 1980.
Mielenkiintoista:
1. kirjan olemassaolo kahvilassa
2. luultavasti tuolloin kaupungin ainoat suomalaiset, joista toinen kirjastonhoitaja, nappasivat kynsiinsä matkakertomuksen suomalaisiin kirjastoihin: Tampere, Jyväskylä, Lappeenranta...
3. Kirja oli painettu kahtia jakautuneen Euroopan sosialistisella puolella ja kirjasto, jonka kokoelmista se oli kahvilaan kulkeutunut oli Leipzigissa, DDR.

Ja näin kerrottiin Jyväskylän kirjastosta 1980 itäsaksalaisille: Jyväskylässä on vuodesta 1977 on-line-kirjastojärjestelmä. Käyttäjillä on suuri itsenäisyys ja käyttäjäkoulutus on hyvää...
Sellaisia löytöjä kirjakahvilan sisustuksesta jouluna 2010.

Puolan reissu on jäänyt toistaiseksi viimeiseksi. Edes uusia suunnitelmia ei ole kovin tarkoin viritelty. Passikin on vanhentunut. Aikuisikäni aikana en muista aiemmin ilman passia olleenikaan. Mutta ei se Puolan matkasta johdu, vaikka bussissa köröttely ottikin voimille. Voisin mennä maahan vielä uudestaan.