Slideshare

Tämä siirtohan kävi paljon helpommin kuin olin kuvitellutkaan.
Nyt on sitten pääsy takamailtakin gurujen esitysten äärelle! Tiedon jakamiseen tämä käynee vielä paremmin, mutta taidan pysytellä käyttäjä-etsijä-puolella.


From: kholmber

View Upload your own

Turun Kaupunginkirjasto 11.12.2007.


SlideShare Link

Herne nenässä

Jottei kukaan vetäisi hernettä nenään,sanon heti kärkeen, että kuva on Flickr-kuvapalvelusta ja sinne ChezDeniseetLaudalinon tallentama, ja oikeuksiakin on annettu tämän kopioinnin verran , täällä tarkemmin määriteltynä http://creativecommons.org/licenses/by/2.0/deed.en. Itselläni oli pitkään herne nenässä, koska yritin itsepintaisesti käyttää bloggerin tarjoamaa mahdollisuutta URL-osoitteeseen, mutta sain latailtua vain kehykset kuvasta. Sitten luin minuscolan blogin, oivalsin ja olen mahdottoman kiitollinen: pääsinpä tästä eteenpäin. Mitenkä käynee seuraavassa tehtävässä?

Kuville löytyy taatusti käyttöä kirjaston julkaisuissa, näyttelyissä yms. Kirjaston webbisivuilla saa kunnassamme julkaista vain kunnan omia kuvia. Näin on ajateltu ehkä vältettävän tekijänoikeusrikkeitä. Ne tuntuvat olevan aikamoinen suo tässäkin asiassa. Kun hain kuvia Stock.XCHNG:n kuvapankista, oli uudelleenkäytön vaatimuksena usein luvan pyytäminen kuvan tallentajalta. Siihen taas vaadittiin rekisteröitymistä. Kuvat jäivät käyttämättä. Flickriä taas oli hyödynnetty monipuolisemminkin mm. Second Life -oppimiskeskusteluissa.

Galtsua, nolostelua ja reflektointia

Olihan noita käyttäjiä täältäkin päin 476 IRC-galleriassa, keski-ikä 18,97. Jos muokkaisin käyttäjäpersoonan siellä kirjaston palvelukseen, olisi sen tehtävänä markkinoida kirjoja eli vinkata. Osaisiko persoona sen tehdä nuorten omalla kielellä heitä kiinnostavasta aineistosta? Pelkään, ettei osaisi. Kun vinkkaan livenä, olen itseni ikäinen (kuin Markku Into) ja puhun omalla äänelläni. Jos 'ommaisin ihkuboksin' vanhan kuvani vieressä, en puhuisi kuitenkaan sitä samaa kieltä, jolla tottunut Galtsun käyttäjä tavoitetaan.


Ikääni en nolostele, vaan kielen ruostetta. Olin jo innoissani, kun löysin linkin toisten deleistä verkkoslangiin ja sitten se paljastettiinkin seuraavassa tehtävässä. Sinänsä näitä kaikkia sanoja on hauska maistella. Ihailen myös sitä rentoutta, jolla nettikeskusteluun osallistutaan. Tämänkin kurssin jotkut blogit ovat mielestäni sopivasti rentoja ja olen lukevinani niistä myös tekijän omaa ääntä, vaikka ollaankin asiassa kiinni. Vai onko se vaan niin, että niistä välittyy tekemisen helppoutta, kun itse takertelen ja nyhertelen. Blogien kommentointi tietystä asiasta on mennyt täällä jälkijunassa hoippuessa sekaisin. Mutta kommentoinpa kyllä kun siihen pystyn ja löydän aihetta.


'Digitaalinen läsnäoloni' tuntuu parhaimmalta blogikirjoituksissa - kielineekö se erakoitumisesta vai reaktiohitaudesta. Tahdon vähän miettiä ennenkuin sanon. Olen myös oppinut seuraamaan netvibes-sivuani, mutta aion tehdä sen kyllä jatkossa julkiseksi, sillä salasanan käyttäminen joka vaiheessa on työlästä. Delin vaikeuksista kerroin jo aiemmin eli tarvitsee käyttää ja harjoitella ja usein.

Keskustelua palstoilla

Oikeastaan koin parjatun Suomi24 muutamat aiheet ihan mielenkiintoiseksikin:proffa valitti huuhaasta kirjaston hyllyissä ja oman kuntani turistit katsoivat oikein mukavaksi, mutta asukkaat pitkällä ja lyhyellä kokemuksella kalliiksi, mätämunaksi.... Itse osallistuin kierrätyskeskusteluun. Sopivia palstoja etsiessäni huomasin, että keskustelu aiheesta oli jollakin palstalla hyytynyt jo vuosi sitten. Miksiköhän?

Takaisin herkkuihin

Kaikkea opittua pitäisi käyttää jatkuvasti, sillä nyt piti uudelleen opetella herkut postauksista asti. Olen kyllä vielä aika huterolla pohjalla näiden kanssa, enkä osaa niputella niitä, kuten joku kurssikaveri blogissaan sanoi tekevänsä. Oma linkkimäärä kasvaa hetkessä huikeasti, kun lisäilee kaverinkin linkit. En sitten ollut kohtelias linkkivinkkiä lähettäessäni, kun oikeasti vain arvailen, ketä muut kurssilaiset ovat. Toivottavasti Kruiser ei pahastunut yrityksestäni.
Learning2.0libraries-tagilla oli merkitty ohjeistuksia näihin verkko-opintoihin, muilla tageillä löysin sen lisäksi blogeja ja muuta mielenkiintoista asiaan liityvää kuten nettislangia. Tiedän siis, että olin ensivierailuillani mesessä joko yössä, peelo tai nyrdi enkä haluaisi örminkäistä tämän kurssin aikana enkä myöhemmin. Onkohan nuo sanat oikeasti käytössä? Ensimmäisen tunnistan kyllä. Viime sunnuntaiseen keskusteluun pääsin jo mukavasti mukaan ja sain mielenkiintoista tutkittavaa jälkeenkin päin sekä teknistä opastusta.
On vähän tylsää raahustaa muista jäljessä, kun ei osaa vielä olla innostunut siitä uusimmasta asiasta, mutta vähitellen viisaammaksi ja hetkessä hulluksi - on tämä kivaa.

Ajan ja kielen käyttöä

Tänään olen perehtynyt sitten RSS-syötteisiin vähän perusteellisemmin - siis vasta nyt. Oli kivaa seikkailla tutkailemassa niin blogeja monenmoisia kuin uutissivujakin - oli aikaa enemmän kuin tunti ja sitä pitääkin olla. Tilailin kurssi- ja yhden muun tutun blogit, Suomi.fi , Eduskunnan blogin ja sieltä löysin Positiivisia kirjastoskandaaleja. Alkaa olla aika täyttä RSS-sivullani, vaikka en ihan takuuvarmasti tunnista syötteitä (niitä merkkejä) enkä vielä onnistunut siirtämään Ylen podcastia mitenkään mihinkään. Ehkä täytyy vaan tyynesti edetä tehtävänantoa noudattaen, kun sitä kautta tulee kuitenkin uusia ja mielenkiintoisia juttuja minulle.

En ole oikeastaan pahemmin blogien kieltä vähäisen tutustumisen perusteella ihmetellyt, jokaisella sen pitääkin olla oman näköinen - kuten nyt vaikka tällainen tylsä raportti. Kovin muodollista mieluusti välttäisin. Mesetyksen kielimuuria en taas ole vieläkään onnistunut ylittämään tai sitten olen väliinputoaja, kun en ole edes Skypeen ehtinyt. Nuoret mesettävät, eläkkeellä spypetetään ja tässä välillä opiskellaan molempia hitaasti, mutta sitkeästi.

Pohjakosketus

Tilapäinen tauko tehtäviin paneutumisessa johtuu osin töiden täysin viemästä ajasta, osin mesen karikoista. Lähdin mukaan nythetiminämyös-kun-kerran-kaikki-muutkin-osaa-asenteella, kokeilin kaikea, mitä luulin ymmärtäväni ja pallot pompsahtelivat toisten silmille, vaikka vasta mietin, olisiko kuvista viestin liitteeksi. Muut mukanaolijat olivat ihmeen kärsivällisiä. Jossain vaiheessa huomasin kuitenkin tietoliikennehajunestoni pettäneen ja höpöttelin yksinäni. Tämän koiran ydinmerkitys jäi vielä avautumatta - ehkä ryntään seuraavan kerran mukaan vähän harkitummin. Sitä paitsi löysin illalla sängystä kasan hiekansekaista sahanjauhoa - tosin jalkopäästä, mutta eihän sitä tiedä, millä vauhdilla edellisenä yönä on pyöritty.

Oppimisen tapa on kiehtovaa, kun ohjauksen lisäksi kurssilaiset kertovat myös vaikeuksistaan. Olin nimittäin tehnyt Netvibesiin yksityistä sivua, enkä olisi sitä ilman toisen saman virheen tehneen vihjettä tajunnut.

Nyt paneudun mangaan mm. Suvin Asema 5:llä antamien vihjeiden avulla. Tähänkin sain paljon apua ja oikoteitä.

Tippaleipäaivot RSS-syöttiläänä

On mennyt yötöiksi sen jälkeen, kun päästin itseni tajuamaan, missä kurssi on menossa. Siitä huolimatta ehdin vain hutaisemaan tehtäviä, jotka vaatisivat ja houkuttelisivat lähempään tuttavuuteen. RSS-netvibes on nyt otettu käyttöön ja olen sinne muutaman osoitteen vienyt. En vain löytänyt enää isosta joukosta sitä kurssilaisen blogia, jossa oli kerrottu magna-näyttelystä. Olisin tarvinnut asiantuntija-apua aiheesta.

Perehtyminen vaatii kyllä minulta aikaa ja sitten vielä tekeminen - eihän kaikki heti näytä menevän putkeen. Jätän nyt järjestely- ja muut visuaaliset hienoudet vähemmälle ja yritän pysyä edes vähän mukana. Onhan sitten kurssin jälkeen aikaa muokata ja taas yrittää ja erehtyä - nyt on kiivas takaa-ajovaihe menossa.

Sitten on vielä kaaosmainen eka työviikko loman jälkeen: lukutapahtuman palkitsemisjärjestelyjä, koululaisia tulossa, puhelin olemassa ja vielä olen ahtanut projektikoulutuksenkin huomiselle. Yritän ehtiä kuitenkin viideksi koneen ääreen chattailemään, vaikka etukäteen kauhistelen hitauttani uudessa hommassa. Oli hyvä lukea, ettei se kaikilta muiltakaan ole heti onnistunut.

Matkatovereita

Haikeaksi vetää mielen, kun matka on ohi.

Muutamia ihmisiä jäi erityisesti mieleen: pari saksalaista tyttöä, jotka osasivat muutakin kuin omaa kieltään ja olivat aina iloisia sekä neljä (myöhemmin kolme) englantilaista tyttöä, jotka huolehtivat vanhoista rouvista "how is your body today?"

Ja olihan sitten Mr. Lentokone - saksalaiseksi paljastunut kielitaitoinen ( espanja, englanti) mies, neljä viikkoa eläkettä nauttinut. Cowboy-baarissa hän huomasi Finnairin lipukkeet repuissamme ja luetteli oitis koko suomen kielen sanavarastonsa: mökki, makkara, laiva, lentokone. Hän oli halukas opettelemaan sanojen monikot suomeksi, nautti matkanteosta oluen, carajillon ja elämänhalunsa voimin, peitti käsivartensa auringolta ruudulliseen paitaan ja tervehti aina yhtä iloisesti : ahaa, lentokone...

Sitten pitää vielä mainita Aini ja Hanna, sitkeät suomalaiset vaeltajat, jotka etenivät hitaasti, mutta varmasti. Ensin kuvittelin, että kulkeminen olisi ollut heille vaikeaa, mutta pian ymmärsin, että heillä oli päämäärä. Hanna sanoi haluavansa päästä Santiagoon ennenkuin painuu liian kumaraan pystyäkseen kävelemään. He olivat nukkuneet mm. Lontoon Standstedtin lentoasemalla ja taittoivat reittiä pätkän kerrallaan luottaen asioiden ja yösijan järjestyvän. Upeita ja rohkeita naisia!

Sama asenne oli matkatoverillani Tuulalla, joka sanoi jo alkumatkasta, että asioilla on taipumusta järjestyä. Koimme yhdessä hienon matkan ja erosimme Vantaalla tahoillemme edelleen puheväleissä ja ystävinä. Tuula oli hyvä matkakumppani, ei voivotellut eikä valittanut, vaikka kaikki ei sujunut aina ihan hyvin.

Makuupussista lakanoiden väliin

Paluu sivistyksen piiriin turistiksi ei ollut helppo. Camino-vaelluksella tähän aikaan vuodesta saattoi olla melko varma siitä, että yösija löytyy. Ylellisiä ne eivät olleet ja yläsänkyyn kiipeäminen alasängyn haltijan jo kuorsatessa oli vaativa suoritus - etenkin, jos tikkaita ei ollut . Refugioissa oli hiljaisuus ja pimeys klo 22-23 ja varhaisimmat lähtijät nousivat 5-6 aikoihin kahistelmaan tavaroitaan otsalampun valossa.

Turistina yösijan saanti ei ollut itsestäänselvää. Onnistuimme kuitenkin melko hyvin seka Santiagossa että Madridissa. Santiagoon saavuimme bussilla päivän viimeisenä valoisana tuntina, kävelimme kohti katedraalia ja kysäisimme yösijaa baarinpitäjältä. Häneltä löytyikin ihan kelpo huone parilla kympillä. Paljon vaikeampaa oli löytää takaisin asumukseen, kun olimme käyneet nähtävyyksiä katsastamassa ja palailimme pimeällä.

Madridiin tulimme vielä myöhemmin. Ilta oli jo pitkällä ja hotellihuoneiden välittäjä Chamartinin rautatieasemalla ehti juuri sulkea luukkunsa, kun junamme oli myöhässä. Katselimme ensin hotelleja aseman lähellä, mutta niillä oli turhan monta tähteä otsalla. Muistin edellisestä Madridin käynnistäni, että olin nähnyt Tribunalin metroaseman ympärillä paljon hostaleja. Ajoimme sinne, nousimme pimeyteen ja näimme sivukujalla hostalin kyltin, ovea ei vain löytynyt. Matkatoverini äkkäsi ovipuhelimen ja yllätykseksemme sieltä vastasi miehen ääni. Änkytin tankeroespanjalla yöpymistarpeemme ja ovi aukeni ( vielä toisenkin kerran, kun ensimmäisellä emme ymmärtäneet aukeamissuuntaa). Aika hyvä yösija löytyi - suihkukin samassa tilassa. Laskimme riviin rahojamme viidenkymmenen euron verran, kun luottokortti ei käynyt. Vastaanoton mies muuttui yrmeästä vanhasta miehestä koko ajan ystävällisemmäksi: aamulla hän jo kätteli hyvästiksi.

Vaeltajana merkityllä Santiagon tiellä on helpompaa kuin turistina suurissa kaupungeissa. M.o.t.