Olen viikon kakistellut pölyjä kurkusta varastokirjoja läpikäydessäni. Tämä liittyy projektiin, jossa jaamme varstointivastuuta kahden yhteistyökirjaston (voi että sanoisin mielelläni kimppa-!) kanssa. Yksi säilyttää tietokirjoja, toinen lastenkirjoja ja minä käyn nyt läpi kaunokirjallisuutta. Projektiin on palkattu lääninhallituksen avustuksella reippaat kirjastoreissaajat Paula ja Tarja, rahojen loppu jo häämöttää vaan työtä vielä riittäisi. Kirjoja läpikäydessäni olen huomannut, kuinka monen aikanaan tunnetun ja suositun kirjailijan ylle on pöly laskeutunut niin, että kukaan ei halua enää varastosta teoksia pyydellä. Jos Unto Seppäsen Evakko vielä jotenkin muistetaankin, kuka muistaa Vilho Sorvarin, joka kirjoitti 1940-luvulla historiallisia romaaneja Hammurabista lähtien. Otavan kirjallisuustieto (1990) hänet vielä tunsi, minä en. Ja miksi Waltarin Sinuhe kuluu lukijoiden käsissä, mutta Sorvarin Hammurabi ei? Kaksi kolmesta kirjastosta oli Hammurabinsa säilönyt, joten kuka uskaltaa sanoa, miten ja minkä kirjan (luku)arvo kestää.
Pölyjen keskelle sain MariaK:lta viestiä sanataide-kuvituspajan värikkäämmän osion tekemisistä:
Maalasimme yhteiselle isolle paperille "sektoreittain" (jokaisella oma
alue) värimattoa lempiväreistä, sen hetken vaatteiden väreistä jne.
Siihen sitten liitimme piirrettyjä kuvia päivän tapahtumisista +
ihmisistä, joita lapset olivat kohdanneet, kulkuvälineitä, ruokia, mitä
tahansa, josta kuvan saa tehtyä. Eli ideana oli "minä ja tämä päivä".
Aika meni hirmuisen nopeasti, jatkamme tästä vielä jollakin tapaa...
Minäkin kaivaudun välillä pölyistä ja ryhdyn värkäämään omaan ohjausvuorooni satuhametta, sillä onhan ohjaajan pukeutuminen äärimmäisen tärkeää etenkin näissä piireissä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti