Olemme olevinamme jo tottuneita vaeltajia ja nautimme melkein joka kilometrista. Aurinko on ilmestynyt taivaalle ja vaatteita on vahennetty koko ajan. Viimeiset kilometrit ennen Astorgaa olivat hikisia, mutta ne edelliset 15 menivat kevyesti:)
Vaeltajia on aina vaan enemman: puolalainen, pari norjalaista, jenkki (matkalla 23.3. lahtien !), kaksi suomalaismiesta - Ranskan rajalta asti kavelleita. Eilinen yopaikka oli taynna ranskalaisia, joten keskustelut jaivat kielitaitoni puutteen takia vahaisiksi. Puheet liittyvat yleensa matkantekoon, lahtopaikkaan ja kuntoon. Jalkavaivaisia nakyy vahan valia, mutta kovin sitkeasti hekin vaan jatkavat polkuaan. Epailen, ettei minusta siihen olsi.
Vahan kylla mietityttaa kaukana nakyvat lumipeitteiset vuoret, jotka pitaisi huomenna ylittaa. Kun ne ovat niin kovin kaukana ja vasta niiden toisella puolella on seuraava yosija. Turha surra huomisia.
Astorgassa on upea katedraali ja jaannoksia roomalaisten valtakaudelta. Sivistysta tarjolla.
Kuulostaa upealta matkalta! Olen haaveillut Caminon kulkemisesta muutaman vuoden, lainasinpa toissa talvena muutaman aiheeseen liittyvän kirjankin. Yksi näistä kirjoista mahdollisti nojatuolimatkailun - siinä oli kuvailtuna eri reittivaihtoehtojen välillä olevat mielenkiintoiset paikat niin yksityiskohtaisesti, että saattoi kuvitella miltä ne näyttävät, mutta matkan toteuttaminen on toistaiseksi jäänyt. Mukava lukea tällaista matkablogia :)
VastaaPoistaLähde ihmeessä! Kokemusta en pysty välittämään sanoin, eivätkä kuvatkaan kerro paljoa. Polulla tapasimme kulkijoita, jotka olivat lopettaneet työt/ jääneet eläkkeelle/ työttömiksi / lomalla tai muuten vaan tämänkaltaiseen matkantekoon innostuneita. Matka tuntuu erityiseltä ehkä juuri siksi, että sillä on jokaiselle matkaajalle oma merkitys - toisille jaettavaksi.
VastaaPoista