Lapset olivat tehneet edellisellä kokoontumiskerralla MariaK:n ohjaamina upeita vesivärimaalauksia, joissa oli eri väreillä kuvattu tunteita talon huoneisiin. Ujon väri saattoi olla ruskea tai vihreä, ilon violetti tai keltainen, mutta rakkaus oli aina punainen.
Yhdessä keksityn aloitustarinan päähenkilö, pikku possu, lähti vaeltamaan tunnetalossa. Ajattelin possun tunteisiin riittävän parin huoneen läpikäymisen, mutta lasten kertomuksissa eivät seinät eivätkä lattiat pitäneet ja ovia löytyi arvaamattoman paljon. Vaaleanpunaiseen rakkaushuoneeseen monet tarinat päättyivät , vaikka jotkut kertomuksessa arvioivat lukijoiden jo arvanneen onnellisen lopun.
Lapset pitävät näyttelemisestä ja jatkoimme possuilemalla Barbro Lindgrenin kirjan Röh röh Pekka uuteen uskoon. Rekvisiittana oli kassillinen hattuja ja huiveja ja yleisöksi kirjaston aulaan ehti onneksi ainakin yksi lastaan hakemaan tullut äiti.
Toivon kevään tuovan osallistujia lisää kokoontumisiin, vaikka hauskaa on ollut tällä porukalla. Sitä varten tunnehuoneet komeilevat kirjaston seinällä kertomusten kanssa. Monet asiat lähtevät vaikeasti liikkeelle, mutta kun vauhtiin on päästy, ei loppua näy.
perjantai 28. marraskuuta 2008
maanantai 10. marraskuuta 2008
Runoja tunteella
Lauantain nuoret sanataiteilijat heräteltiin aivojumpalla - aivan väärässä järjestyksessä tosin, koska vasta tuokion lopussa haukoteltiin.
Laura kertoi parista kirjasta, jotka hän oli lukenut ja pohdimme jonkinaikaa vampyyrin olemusta.
Tarinan tekoon meillä oli valmis kuvamateriaali, jonka taiteilijat olivat työstäneet Marian ohjauksessa. Nyt jokainen sai eteensä sektorin, jota ei ollut itse tehnyt ja tarinoita syntyi toisten kohtaamista asioista. Kovin innostuneesti kaikki paneutuivat tehtävään ja lisäajan lisäajan jälkeen sain kuulla hienoja, jännittäviä, uskomattomia asoita väärän tarinan päivästä.
Lopputunnin nuoret taiteilijat esittivät kirjoista valitsemiaan runoja. Jokainen sai juuri ennen esitystä lapulla ohjeen, millä tavalla s.o. millä tunteella runo piti esittää. Muut arvasivat tunnetta. Sekä esitys että arvaus osoittautuivat vaikeiksi, sillä runon nopea lukeminen tuntui päätavoitteelta eivätkä kaikki puulautaselta tarjoamani tunne-ehdotukset olleet lapsille selviä. Esiintymään kaikki olivat pienessä porukassa kovin innokkaita ja aika loppui kesken.
Laura kertoi parista kirjasta, jotka hän oli lukenut ja pohdimme jonkinaikaa vampyyrin olemusta.
Tarinan tekoon meillä oli valmis kuvamateriaali, jonka taiteilijat olivat työstäneet Marian ohjauksessa. Nyt jokainen sai eteensä sektorin, jota ei ollut itse tehnyt ja tarinoita syntyi toisten kohtaamista asioista. Kovin innostuneesti kaikki paneutuivat tehtävään ja lisäajan lisäajan jälkeen sain kuulla hienoja, jännittäviä, uskomattomia asoita väärän tarinan päivästä.
Lopputunnin nuoret taiteilijat esittivät kirjoista valitsemiaan runoja. Jokainen sai juuri ennen esitystä lapulla ohjeen, millä tavalla s.o. millä tunteella runo piti esittää. Muut arvasivat tunnetta. Sekä esitys että arvaus osoittautuivat vaikeiksi, sillä runon nopea lukeminen tuntui päätavoitteelta eivätkä kaikki puulautaselta tarjoamani tunne-ehdotukset olleet lapsille selviä. Esiintymään kaikki olivat pienessä porukassa kovin innokkaita ja aika loppui kesken.