Joulusatu

Ja niin vain on kaynyt, etta olen sukeltanut toiseen satuun keskelle Eurooppaa Wroclawin kaupunkiin Puolassa, keskelle sumua ja kafkamaista joulun valmistelua. Oletan tunnelman muuttuvan viela aavemmaisemmaksi, kun kaupunki hiljenee joulun viettoon - keskiyon messusta huolimatta. Kaupunki on kuulunut Saksaan nimella Breslau vuoteen 1941, mutta vain kaksi ihmista on aloittanut kanssamme keskustelua saksaksi. Monet nuoret tuntuvat hallitsevan ainakin perussanaston englantia, kauppahallissakin. Olemme ostaneet pienen perusvaraston ruokaa ja juomaa hotellihuoneeseemme silta varalta, etta turisti-infon neidin All is closed pitaa paikkansa. Mikali liikkeiden ja ravintoloiden oviteksteihin on uskomista, pystymme kylla kasvattamaan vyotaromittaamme joulunakin, vaikka jo nyt on hyvinsyonyt olo.

Tulimme tanne via Balticaa pitkin aluksi Helsingista laivalla ja sitten kaksi vuorokautta bussilla. Valilla yovyimme Liettuassa Kaunasissa. Kylla, talle matkalle sielu ehti hyvin mukaan. Se taisi olla perilla jo ennen kahta kangistunutta ruhoa, joita on yritetty elvytella kavelylla, kavelylla, kavelylla - kaduilla, kirkoissa (joita on vieri vieressa) ja parissa taidenayttelyssa seka hyvalla ruualla ja viinilla.

Vaisto johdatti ihan oikeaan kaupunkiin jouluperinnetta murtamaan. Puola on kiinnostanut maana vasta sen jalkeen, kun olen lukenut Olga Tokarcukin kirjoja. Hanen mielikuvitusmaisemansa ankkuroituu Nowa Rudan kylaan, joka sijaitsee aika lahella tata kaupunkia. Rakennukset ovat upeita - muutama kerrostalorottelo vain korostaa vanhojen, kunnostettujen talojen kauneutta. Taalla todella voi kavella tassakin sumussa tuntikausia ja kokea koko ajan uutta. Kirkot ovat isoja ja vaikuttavia, usein punatiilesta tehtyja, joissakin on uusia taideteoksiakin. Kristus esitetaan seka uusissa etta vanhemmissa kuvissa karsivana ja hyvin verisena, eri tavalla kuin Italiassa. Italiassa kaunistellaan, taalla kuvat hatkahdyttavat. Ilmankos rippituoliin oli aatonaattona pitka jono vanhoja ja nuoria kaupunkilaisia.

Ensimmainen internet-kahvila loytyi vasta toisena paivana, joten paljon ei taalla kirjoitella. Ehkapa taalla koetaan ja luetaan. Ja viihdytaan hyvinkin.