Kirjastopäivät Mikkelissä 2013

Olin siellä minäkin. Viiveellä olen palauttanut mieleeni hatarasti muistiinmerkittyjä oivalluksia, joita siellä sain. Tunnontarkasti en ole kaikkea kirjannut, vaan yhdistellyt samaan bloggaukseen siihen aivoissani sopivasti järjestyneet asiat . Päällimmäiseksi nousivat vuorovaikutus asiakkaiden kanssa ja erityisesti nuoret kirjastoasiakkaat. Tapahtumat ja niiden suunnittelu tuntuivat myös nousevan esille monessa puheenvuorossa

 Nuorten suhteesta mediaan puhui mediatutkija Janne Matikainen.  Tämän ikäinen ei voi katsoa kuuluvansa mihinkään mediasukupolveen, vaikka niin kovasti halauaisikin kuulua edes digitaalisiin maahanmuuttajiin. Mutta jos kirjastopäivien viimeisin päivitys täydentyy vasta vajaat kolme viikkoa päivien päättymisen jälkeen, en voi muuta kuin suositella tätä traktorivideota jonka Erik Boekesteijn päivillä esitti. Miten se liittyy kirjaston merkitykseen ja tehtävään, sen päätelköön jokainen itse.

Palvelumuotoilu ja tapahtumat kirjastossa

Otsikon aiheesta puhui sekä Juha Tuulaniemi Jyväskylän ammattikorkeakoulusta että Mikkelin kaupunginkirjaston johtaja Virpi Launonen, joka kertoi Mikkelin kirjastossa kokeiltua: tapahtumia ja asiakaspalautteiden viesteja.

Olennaista on, tuottaako kirjasto arvoa asiakkaalle. Tämä edyllyttää asiakkaan tarpeiden , arvojen ja toiminnan motiivien tuntemusta.
Kirjaston sisäisten prosessien kehittäminen tukee asiakasrajapinnassa olevaa henkilöstöä.
Paras brändi muodostuu asaikkaan kanssa vuorovaikutuksessa, eikä sitä voi yksipuolisesti tarjoilla asiakkaalle.

Case Mikkeli
Mikkelin kirjastossa on yritetty kuunnella asiakasta ja saada asiakkaat kertomaan mielipiteensä kirjastosta ja sinne haluamistaan palveluista monin eri tavoin. Tässä muutamia muistiinmerkittyjä esimerkkejä:
- valokuvat kirjastosta - peukutusäänestys-
- Mitä häh? -kampanja
- kohderyhmä nuoret koulussa: ryhmähaastattelut - kirjastossako hiljaisuus?
- tietokirjojen uusi järjestys Kalevankankaan kirjastossa nuorten asiakkaiden logiikan mukaan
- unelmien kirjastossa - mitä siellä olisi? piirtäen
- sarjakuvapäivä, gossip- muotipäivä, mangakurssi
- nuoret toivoivat kirjailijatapaamisia (!), muusikkotapaamisia
- nuorten mielestä kirjastossa on liikaa kirjoja, kaivattiin suosituksia - esille nostettujen hyvien kirjojen hylly
- pelikonsoleista kirjastossa mielipiteet jakaantuivat
- kaivattiin nuorille ohjattua tekemistä
- lasten iltapäivätoiminta
- kirjastofoorumi senioreille päiväkeskuksissa
- pikapalaute: helmet eri värellä, kortit: mutru ja hymy

Asiakkaat asettavat laatukriteerit kirjaston palveluille!

Tapahtumia järjestettäessä on mietittävä ensin, miksi niitä järjestetään.Viekö tapahtuma kirjaston toimintaa eteenpäin tai liittyykö se toimintaan? Nämä määräävät sisällön. Kenelle tapahtuma on suunnattu - se määrää markkinointia.
Resurssit on arvioitava (oma työ, yhteistyökumppanit)
Hyvästä suunnitteleusta huolimatta tapahtuman imago voi olla haavoittuva. Tapahtuma on projekti, jonka onnistuminen on - opiksi ottaen - arvioitava jälkikäteen.
Tapahtumatuotannosta kirjastoisissa puhui Terttu Kortelainen Oulun yliopistosta

Social library - tulevaisuuden kirjasto?

Lapset,joille on luettu, saavat ongelmanratkaisukyvyn, kuvittelukyvyn, perustan kokemukselliseen oppimiseen ja riippuvuuden lukemiseen. Vanhemmat voivat siis lukemalla antaa lapsilleen todella isot eväät elämää varten. Tämän viestin poimin Kirjastopäivillä Mikkelissä kasvatustieteen tohtori, koulutusjohtaja Anu Haapalan esityksestä. Hän  puhui oppimisesta enemmän flow-kokemuksena, uppoutumisena kuin puurtamisena.

 Pohdinnan kohteena oli myös kirjastossa järjestettävien tapahtumien tarkoitus ja merkitys. Jos kirjastossa järjestetään kokkauskurssi, onko se syrjäytymisen ehkäisyä vai kirjaston käyttöön houkuttamista.
Lukupiireille on syytä asettaa tavoitteet ja  miettiä kohderyhmä. Hauska ja kiva ei riitä , vaan tekemisellä ja järjestetyillä tapahtumilla pitää olla merkitys.

Haapanen suositteli nuorisotyön menetelmiä kirjastotyöhön. Nykyisin kasvava nuori ei etene suoraviivaisesti kohti aikuisuutta, vaan kokeilee monenlaista. Erilaiset kokemukset auttavat identiteetin etsimisessä ja muovaamisessa, aikuisminä tuunataan.Tieto, joka kolahtaa, aiheuttaa särön ajatteluun. Tällaisia säröjä kirjaston on mahdollisuus antaa nuorille (ja ehkäpä vanhemmillekin). Tähän olisi  jopa pyrittävä.
Ilmeisesti jo jossain toteutettu tapahtumavihje: teinien lukuviikko- etsitään kirjoja, joihin omat kasvot sopivat; tehdään naamarit ja järjestetään kilpailu parhaasta kirjanaamarista

Yritin yksioikoisesti suomentaa otsikon alkua. Sitten vasta mietin, mitä social library tarkoittanee, ja vaihdoin otsikon takaisin luennoijan käyttämään. Voisiko social tarkoittaa kirjaston yhteydessä vuorovaikutteisuutta ?Vai toimiiko kirjasto syrjäytymisen estämisessä? Mitä se tässä yhtydessä tarkoitti?

Viimeiset toiveet

tälle matkalle täyttyivät tänään. Kumppani halusi Haarlemiin ja surinamilaista ruokaa. Minä halusin pyöräillä. Pyöräilimme Haarlemiin, joka on taidemaalari Frans Halsin kotikaupunki. Tätä herraa juhlittiin näyttävästi kaduilla ja kujilla. Kaupungin kirkossa on kuulemma urut,joilla väitetään Mozartin ja Händelin soittaneen. Uskoisinko tuota matkaoppaan sanomaa? Sama opas väitti nimittäin, että Amsterdamin ja Haarlemin väliset pellot kylpevät toukokuussa tulppaanien luomassa kukkaloistossa. Me emme nähneet yhtään tulppaania, vaan  koiranputkia, lampaita, kurjen, poneja ja komeita kukkoja. Olihan niissäkin näkemistä. Onneksi ei satanut.

Pyöräily on täällä sekä helppoa että vaikeaa. Pyöräteitä on paljon ja pyöräilijöille on omat opasteet ja liikennevalot. Pyöräilijöitä on kuitenkin paljon ja monet ajavat hurjaa vauhtia. Muutakin liikennettä on melkoisesti, joten ehkä on hyvä, etten törmäillyt pyörällä Amsterdamin keskustassa. Täkäläisiltä pyöräily siellä toki sujuu, vaikka kolme lasta laatikossa edessä puhelimeen puhuen ja rimpsuhameessa.

Surinamilaisen ruuan löysimme pikaruokapaikasta. Ruoka oli hyvää, joskin melko hyvin maustettua. Palvelu oli ystävällistä ja hinta-laatusuhde kohdallaan.

Ruohoa, raamit ja viimein polkupyörä

Aamun pettymys kääntyi voitoksi.
Hotellin välittämät vuokrapyörät menivät nenän alta. Alkoi sataa. Onneksi menivät pyörät. Ratikalla ajelimme keskustaan. Aamukahvin puute ajoi lähimpään coffee shopiin. Vasta listalta tutkiessamme huomasimme, että capuccino-tilauksemme oli tässä kahvilassa outo.

- I can make it, vakuutti kaveri ja saimmekin kahvimme hieman yksinkertaisesti tarjottuna hieman nukkavierussa ympäristössä. Mutta jos ruoho olisi maistunut....

Vanhemmiten olen löytänyt outoja huveja. Jos pidän matkasta tai paikasta, jossa olen, haluan laittaa itselleni komeat raamit.  Tähän asti olen laitattanut kulmakarvat tuuheiksi vain Suomessa. Nyt halusin fridakahlot täällä. Monesta paikasta kysyin, vasta tänään viimein onnistuin pääsemään jonottamatta hieman englantia puhuvan kreikkalais-unkarilaisen naisen käsittelyyn. Paljoa hän ei luvannut, mutta ihan tyytyväinen olen. Suomessa olen lähtenyt hoidosta paljon kummallisemman näköisenä.

Saimme sitten ne pyörät vuokrattua huomiseksi. Sadetta on luvassa.

Where would John go

..doing nothing in Amsterdam? No, minä löysin kirjaston. Tästä kirjastosta olin jo paljon kuvia nähnyt työtoverin matkalta, mutta enhän minä kaikkea muistanut. Oli hieno hiiritalo, jonka huoneita lapset kuvasivat. Oli upea tilkkutaulu sukista. (Mitkä mahdollisuudet tyhjätä oma parittomien kori.) Oli piano, jota sai soittaa, näyttelyitä, tietokoneita asiakaskäytössä kymmenittäin... Ähtärissä ei riittäisi noin isoon kirjastoon asiakkaita, lohdutti kumppani. Oikeassa oli.

Parin päivän aikana olemme kolunneet hyvin erilaisia museoita, käyneet kanavaristeilyllä, ajatelleet raitiovaunulla sinne tänne ja kävelleet tolkuttoman paljon. I amsterdam -lippu oli hyvä sijoitus, vaikka kirpaisikin kerran. Sillä pääsi liikkumaan ja nähtävyyksiin. Vaikka kaikella nähdyllä ei näytä olevan merkitystä, muodostuu tästäkin matkasta tarina, johon punoutuvat jopa illalla luetut kirjat ja päivän sattumukset. Tästä matkasta voi tulla hyvä tarina - minulle.

Van Gogh

Mitä tiesin otsikon herrasta etukäteen? Mitä tiedän nyt, kun olen kiertänyt 4 kerrosta Van Gogh museossa? Tiesin leikatun korvan ja auringonkukat ja vinksallaan olevan sängyn. Ehkäpä nyt osaan paremmin eritellä, miksi minä pidän tämän miehen töistä. En ole edes varma Van Goghin osuudesta. Värit ovat kuulemma muuttuneet vuosien kuluessa. Keltainen on tullut enemmän esiin. Vaan olihan taiteilijalla sininenkin, kaunis sininen. Pisteet eivät Van Goghilla olleet niin pisteitä kuin Monetilla, onneksi. Aiheetkin ovat läheltä, perunoita, kaalia, kukkia ja rumia naisia. Ei mies itseäänkään hellästi kuvannut.

Vaan ovat sitten tehneet vihreän korvan korvarenkaaksi. En ostanut sellaista matkamuistomyymälästä.. Olen tyytyväinen, että n. 100 metrin pituinen jono Rijksmuseumin edessä säikäytti kumppanin, jolla oli Rembrandt mielessä.Van Gogh museoon odotimme vain vajaan tunnin. Kulttuuri kiinnostaa, vaikka siitä ollaan usein valmiita luopumaan ja karsimaan, jos puhutaan kustannuksista. Taide ja muu turhuus tekee ihmisistä terveempiä ja onnellisempia, sanoi Mr. Hyyppä Hesarissa viikonloppuna. Asuntolaivassa asuminen voisi tehdä myös onnelliseksi. Pienessä tilassa on kaikki tarpeellinen ja vähän enemmänkin. Mutta sitä tyyppiä en ymmärrä, joka nyystää nurmikkoa laivansa katolta. Ihminen tarvitsee näköjään pientä vastusta vaikka väkisin.

Ihana kaupunki

Tämän yhden päivän perusteella haluan kertoa, että pidän Amsterdamista. Ihmiset ovat ystävällisiä, polkupyöriä on paljon kaikenikäisten ja painoisten ihmisten alla. Olen myös napannut pieniä solmuniksejä leveille hameenhelmoille kotioloihin. Kypärää käyttävät vain moottoripyöräilijät. Vespallakaan sitä ei täällä käytetä
Pakollisia turistikuvioita emme ole päiväämme huolineet. Olemme kuljeksineet keskustan katuja, ihmetelleet lämpöä, kanavia, vilinää ja värejä. No, kumppani tutkii intohimoisesti karttaa. Minulle ei ole kovin tärkeää tietää, missä olen, jos paikka miellyttää. Toistaiseksi seutu on viehättänyt. Olemme käyneet vain yhdessä kirkossa, kukkasipulitorilla ja kummallisissa kaupoissa. Saako matkoilla nauttia vai pitääkö kerätä suorituksia?

Lähdössä Amsterdamiin

Ainakin kaksi matkaa on tehty sitten viime päivityksen. Olen käynyt Edinburghissa syksyllä

ja Teneriffalla ennen joulua 2012. Molemmat matkat olivat onnistuneita. Ehkä juuri näiden  matkojen takia tuntuu siltä, että loma on vietettävä poissa kotoa.
 Älytöntä, totesin pari päivää sitten, kun kotipiha vaati siistimistä ja töitäkin oli vielä jopa kotona tehtäväksi. Ja kuitenkin nyt kun laukut on pakattu, koiralle löydetty hoitaja ja yksi turvatarkastus on ohi, alkaa matkanteko houkuttaa. Hieno kaupunki on vielä tuntien päässä. Matkustamme hankalasti ja hieman halvemmalla Frankfurtin kautta. Olemme myös lentoasemalla kovin varhain, koska kulkeminen järjestyi näin sujuvasti.
Jääpähän aikaa tutustua äitienpäivälahjaan. Nyt tuntuu vielä aika työläältä kirjoittaminen  hipaisuilla. Sitä kun on tottunut järeämpään kirjoittamiseen. Äitienpäivään mennessä tämän pitäisi sujua.