Terveisiä Narniasta

Olen hiihdellyt ihan Narnian alkumaisemissa. Tumnuksen kämppäpaikkakin on latuni varrella. Toivon sään vielä pysyvän pakkasella, puiden huurussa ja lumen maassa. Silloin kun talvet vielä pitempään olivat tällaisia, korvasin joskus hiihtolenkillä viikkosiivouksen. Lumisessa metsässä on puhdasta ja kaikki järjestyksessä. Kotiin tullessa voi hämärä peittää pahimmat nurkat. Narnian kevätkin meille vielä koittaa, sillä nyt jo ikkunalaudalla kasvaa pojan lahjoittamassa halossa siitakesieniä.

Joulusta on selvitty. Ei pakkausvuorta eikä ruokajätettä.Vähiä lahjoja ei paketoitu ja iso määrä ruokaa on joukolla syöty ja nautittu. Hauskaa oli jo ennen joulua, kun hankin tummaa jouluolutta Tsekinmaan kokemuksella. Sitä näin kovin korkealla kaupan hyllyllä - vieläpä tarjouksessa. Apuun tuli toinen rouva samalla asialla ja niin rouvat yhteistoimin nitkuttivat tölkkilavaa reunaa lähemmäs niin että kumpikin sai neljän tölkin satsin Velkopopovickyä. Kaksimetrisiä ei näkynyt. Piileskelivät varmaan hyllyjen välissä naureskelmassa naisihmisten kaljan himoa. Mihinpä ei nainen venyisi perheen nautintojen takaamiseksi - joskus jopa ylähyllylle. Voiton jälkeen tuli pettymys, kun olut todettiin vaaleaksi - ja olin sitä viellä toiselle rouvalle suositellut.

Kaikille koirille ja ihmisille vähemmän paukahteluja vuoden vaihteeseen ja enemmän valoa tulevaan!

Jouluna kotona

En ole lähtenyt mukaan elämään viimeistä päivää ennen Joulua. Istun hiljaisessa kirjastossa ja odotan kävijöitä, jotka ovat joko jo rauhoittuneet riittävästi kyetäkseen ei-kaupalliseen toimintaan tai heitä, joiden joulu tulee ilman kiirettä, väsymistä, voivottelua ja ärhentelyä. Joidenkin joulu saattaa syntyä jopa ilman lanttulaatikkoa tai kinkkuakin.
Tänne keskelle Suomea olemme saaneet valkoisen joulun. Samalla se tarkoittaa sitä, että jännitys joulunviettoon tulevan jälkikasvun vuoksi säilyy iltamyöhään. Olen lakannut uskomasta, että varoitukset lumesta ja jäästä pelastaisivat. Voin huokaista vasta, kun auto on pihassa. Seuraavan kerran huokaan, kun auto lähtee pihasta, vaikka olisi kuinka mukavaa.

Odotukseni on palkittu ja kirjanälkäiset ovat saapuneet hakemaan joulukirjansa luottamatta liikaa joulupukkin tuomisiin. Tämä onkin varmempi keino, voin vakuuttaa. Itselläni on kirjapino kotona kaapin päällä ja kinkku kohta uunissa. Hyvää Joulua Sinulle mahdollinen satunnainen lukija!

Kirjastotati haistaa kirjaston

Haikeita hyvasteja olen heittamassa Prahan/kaupungille. Huomenna mennaanTukholman kautta kotiin.
Paasinpa viela urani huipuille, kun etsiskelin joulukortteja kirjakaupoista. Rohkeasti raottelin eraankin kaupan oviverhoja, kunnes ymmarsin: Is this a library? Oli se, ihan kaupan nakoinen ja liikehuoneistossa. Harvakseltaan virkailija pudotteli englantia ja selitti minun olevan lasten osastolla (tyhjalla). Kavin hanen ohjeidensa mukaan ylakerrassa aikuisten osastollakin, jossa ei nettiyksityisyydesta ollut tietoakaan ja aakkosissakin h:n jalkeen tulee ch...

Muutenkin hauska kieli tama tsekki, kun nelja konsonanttia pannaan sujuvasti vierekkain ja viela lausutaan komeus. Pitkalle parjaa kiitoksella, hyvalla paivalla ja keitolla. Keittoa kannattaa tunkea syomaan paikkaan, jossa ruokalista on vain tsekiksi ja joka on taynna paikallisia ruokailijoita. Vatsan saa tayteen edullisesti.

Paljon on kavelty ja nahty. Onneksi eilinen rantasade hillitsi jatkuvaa nahtavyyksien ja tapahtumien suorituspainetta. Oli kiva valilla vahan sulatella elamyksia..

Taidenautintoja

Maalaistytolle on elamys elaa tunnettujen taiteilijoiden teosten aarella. Eilen laukkasimme Prahan kansallista taidemuseota ja olen ehdottomasti sita mielta, etta moisiin museoihin pitaisi saada monen paivan lippu. Kolme laajaa kerrosta kavelimme, ihmettelimme, ihastelimmekin. Tunnettuja nimia oli vaikka kuinka Picassosta lahtien Egon Schieleen asti. Harrastelijalle uusi tuttavuus oli tsekki F.Kupka, jonka toita nayttaa olevan monessa muussakin paikallisessa galleriassa.
Mina en oikein innostunut Kafkan museosta, vaikka monet residenssin asukkaat sita kehuivatkin. Tuli liian kafkamainen olo. Ahisti. Ei loytynyt miehelle pelastajaa edes Milenasta, kun koulumatkoilla saatelleesta lommoposkisesta kokista lahtien kaikkea voi syyttaa elamisen vaikeudesta. Maailmalle onneksi Kafkan ahdistuksesta tuli kirjallisuutta.
Kun asumiseen ei kulu rahaa, voi tuhlailla konsertteihin. Kavimme jo toisen kerran. Espanjalainen syngoga oli pramea ymparisto.
Eilinen kahden ruokalain (valkosipulikeitto, paaruoka kanaa ja taytettya munakasta, hyvaa) maksoi kaljoineen kahdelta kymmenen euroa. Tarjoilu oli ystavallista ja nopeaa, mutta annokset liian suuria kerralla nautittavaksi. Eika matkakumppanikaan selviydy kolmesta isosta annoksesta.
Tanaan olemme suunnitelleet luppopaivaa, mutta jotakin aina eteen sattuu. Olemme olleet paivan ilman liikennevalinelippua, silla haluamme toisen viiden paivan lipun riittavan lentokentalle. Puolelta paivin taas ajellaan.
Kun normaalisti asuu harvaanasutulla seudulla, on taalla hauska katsella ihmisia. Varsinkin kun voi tehda sita kokopaivaisesti ja kohteet tekevat toita. Jouluhyorinaa nakyy toreilla ja muualla, muttei se kosketa taalla. Onneksi.

Reissussa taas

Kafka veisteli jotenkin siihen tapaan, etta Praha pitaa kynsissaan. Minulla ei ole mitaan sita vastaan. Neljatta kertaa olen kaupungissa tanne mitenkaan erityisemmin tuloa suunnittelematta ja aina olen yhta hyvin viihtynyt. Nyt on elo luksusta, silla asuntona on kahden maakunnan taidetoimikunnan residenssi; korkeat ja avarat huoneet keskustan tuntumassa. Sijainti tarkoittaa sita, etta kulkeminen keskustaan on helppoa ratikalla, metrolla tai vaikka joskus jalankin. Sijainnin ansiosta syominen on taalla puolta halvempaa kuin keskustassa. Kun kay kaupungeissa, joissa on kaynyt aiemminkin, saattaa tuntea vanhentuneensa. Ensimmaista kertaa Kafkan kaupungissa kaydessani vuonna 1995 huomasin tarvitsevani silmalaseja kartan lukuun. Nyt , neljannella matkalla, olisi myos suurennuslasi tarpeen niin kartan luvussa kuin vieraisiin rahoihin totutellessa. Kotimaan rahayksikon vaihtuminen on tosin aiheuttanut sen, etta hinnat taalla vaikuttavat pienemmilta.
Olen tyytyvainen myos siihen, etta minulla on talla kertaa matkakumppani, silla avara huoneisto saattaisi yksin tuntua hieman autiolta. Puhumattakaan siita, etta kumppani on minua huomattavasti hoksaavampi kulkemisessa, kaasuliesi ja lammitysasioissa. Tulopaivan 14 astetta on noussut miellyttavaan 20 plusasteeseen. Ulkona ja kirkoissa on viileampaa, muttei se haittaa.
Prahan kulttuurianti on mittava, mutta olemme tietoisesti hidastaneet vauhtia edellisista kerroista viisastuneina ja jo jonkin verran kaupunkia nahtyamme. Yksi konsertti, Kafkan museo ja runsaasti tori ynna muuta kavelya on takanapain ja viela monta paivaa edessa.