Kafka veisteli jotenkin siihen tapaan, etta Praha pitaa kynsissaan. Minulla ei ole mitaan sita vastaan. Neljatta kertaa olen kaupungissa tanne mitenkaan erityisemmin tuloa suunnittelematta ja aina olen yhta hyvin viihtynyt. Nyt on elo luksusta, silla asuntona on kahden maakunnan taidetoimikunnan residenssi; korkeat ja avarat huoneet keskustan tuntumassa. Sijainti tarkoittaa sita, etta kulkeminen keskustaan on helppoa ratikalla, metrolla tai vaikka joskus jalankin. Sijainnin ansiosta syominen on taalla puolta halvempaa kuin keskustassa. Kun kay kaupungeissa, joissa on kaynyt aiemminkin, saattaa tuntea vanhentuneensa. Ensimmaista kertaa Kafkan kaupungissa kaydessani vuonna 1995 huomasin tarvitsevani silmalaseja kartan lukuun. Nyt , neljannella matkalla, olisi myos suurennuslasi tarpeen niin kartan luvussa kuin vieraisiin rahoihin totutellessa. Kotimaan rahayksikon vaihtuminen on tosin aiheuttanut sen, etta hinnat taalla vaikuttavat pienemmilta.
Olen tyytyvainen myos siihen, etta minulla on talla kertaa matkakumppani, silla avara huoneisto saattaisi yksin tuntua hieman autiolta. Puhumattakaan siita, etta kumppani on minua huomattavasti hoksaavampi kulkemisessa, kaasuliesi ja lammitysasioissa. Tulopaivan 14 astetta on noussut miellyttavaan 20 plusasteeseen. Ulkona ja kirkoissa on viileampaa, muttei se haittaa.
Prahan kulttuurianti on mittava, mutta olemme tietoisesti hidastaneet vauhtia edellisista kerroista viisastuneina ja jo jonkin verran kaupunkia nahtyamme. Yksi konsertti, Kafkan museo ja runsaasti tori ynna muuta kavelya on takanapain ja viela monta paivaa edessa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti