Maalaistytolle on elamys elaa tunnettujen taiteilijoiden teosten aarella. Eilen laukkasimme Prahan kansallista taidemuseota ja olen ehdottomasti sita mielta, etta moisiin museoihin pitaisi saada monen paivan lippu. Kolme laajaa kerrosta kavelimme, ihmettelimme, ihastelimmekin. Tunnettuja nimia oli vaikka kuinka Picassosta lahtien Egon Schieleen asti. Harrastelijalle uusi tuttavuus oli tsekki F.Kupka, jonka toita nayttaa olevan monessa muussakin paikallisessa galleriassa.
Mina en oikein innostunut Kafkan museosta, vaikka monet residenssin asukkaat sita kehuivatkin. Tuli liian kafkamainen olo. Ahisti. Ei loytynyt miehelle pelastajaa edes Milenasta, kun koulumatkoilla saatelleesta lommoposkisesta kokista lahtien kaikkea voi syyttaa elamisen vaikeudesta. Maailmalle onneksi Kafkan ahdistuksesta tuli kirjallisuutta.
Kun asumiseen ei kulu rahaa, voi tuhlailla konsertteihin. Kavimme jo toisen kerran. Espanjalainen syngoga oli pramea ymparisto.
Eilinen kahden ruokalain (valkosipulikeitto, paaruoka kanaa ja taytettya munakasta, hyvaa) maksoi kaljoineen kahdelta kymmenen euroa. Tarjoilu oli ystavallista ja nopeaa, mutta annokset liian suuria kerralla nautittavaksi. Eika matkakumppanikaan selviydy kolmesta isosta annoksesta.
Tanaan olemme suunnitelleet luppopaivaa, mutta jotakin aina eteen sattuu. Olemme olleet paivan ilman liikennevalinelippua, silla haluamme toisen viiden paivan lipun riittavan lentokentalle. Puolelta paivin taas ajellaan.
Kun normaalisti asuu harvaanasutulla seudulla, on taalla hauska katsella ihmisia. Varsinkin kun voi tehda sita kokopaivaisesti ja kohteet tekevat toita. Jouluhyorinaa nakyy toreilla ja muualla, muttei se kosketa taalla. Onneksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti