Loma-asuminen Irlannissa

Olimme vuokranneet mokin vajaaksi viikoksi. Vaatimuksina olivat golfkenttien laheisyys, meren laheisyys ja lupa pitaa lemmikkeja. Asujina oli nelja aikuista ja koira. Golfaaminen ja uiminen onnistuivat hyvin. Ranta oli kaunis ja aallot tarpeeksi lempeita. Laheinen kaupunki Wexford ei ollut turistien pilaama.
Pari yota nukuimme Wexfordin B&B paikassa Abbey Housessa. Paikka oli siisti ja talon emanta oli kerrassaan loistava ja auttavainen: piti laukkuamme vuorokauden, etsi bussiaikatauluja ja vei pyoria takavarastoonsa. Han oli aina tavoitettavissa ja kaikista kiinnostunut. Eraalle asiakkaalle han antoi jopa lukuvihjeita (Larssonin lukijalle Mankell).
Ensimmainen Dublinin hotellimme oli etukateen varattu ja aika mitaansanomaton perheen yllapitama paikka. Viikonlopun yot ovat Dublinissa kalliimpia kuin muut yot. Joten ensi yon sija on aikamoisessa murjussa, jossa lattiassakin on reika. Viihdymme siella vain yon sydamen, silla kaupungissa paistaa aurinko.

Liikkuminen Irlannissa

Kylla, alan vahitellen ymmartaa, etta tassa maassa pitaa kulkea bussilla. Se on huomattavasti halvempaa kuin junalla, bussit nayttavat uudemmilta kuin junat ja paikalliset kayttavat niita.
Pyoraily Irlannissa oli matkan yksi tarkoitus, mutta se ei ole taalla ehka kuitenkaan niin suosittu etenemistapa kuin kuvittelin. Viikon ajelin Wexfordin ymparistossa. Ensin vaikutti silta kuin reitit olisivat hyvinkin merkittyja, mutta reittien numeroinnista ei voi paatella, etta on menossa oikeaan paikkaan. Paikannimi on mainittu vain ensimmaisissa kaupungista lahtevissa viitoissa. Niissa on myos kilometrimaara. Ja sitten viitoitus vaan loppuu. Kun muukin opastus on puutteellista, voin vain onnitella itseani, etta vaellettuani teilla tietymattomilla, aina jokin vaisto johdatti oikeaan kohtaan. Onnitella voi myos siita, etta on selvinnyt mutakaisilla ja kapeilla teilla, suurempien kaupunkien lahella olevista nk. pyorailykaistoista puhumattakaan. Kaikkialla autot ajavat lujaa, mutta paras paikka pyorailijalle on N-merkitylla tiella. Kun tama tie johtaa kaupunkiin, kaista kapenee, siella on viemäripudotuksia ja monenlaista muuta epatasaisuutta . Siinapa sitten vaistelet rekkojen ja muun liikenteen seassa. Jalkakaytavalle ohjattu pyorailykaista pudottaa jokaisen pikkuliittyman kohdalla vajaan metrin alas ja taas ylos. Naiden rinnalla vasemmalla ajaminen ja vuokrapyoran kasijarru jalkajarruun tottuneelle olivat pienia murheita.
Ja kaikesta tasta huolimatta nautin jokaisesta aurinkoisesta kilometrista, jotka taalla olen taittanut vuokrapyoralla, joka oli mielestani kallis. Parina paivana satoi ja parina paivana oli kumppani seurana, mutta enemman han viihtyi golfviherioilla. Kuten oli tarkoituskin.

Viimein pyorilla

Olemme kokeneet Irlannin vaakasuoran sateen, mutta myos auringon. Olemme matkustaneet junalla Wexfordiin ja loytaneet oikean talon asua meren rannalta Curracloesta. Pienta sekaannusta aiheuttavat tienviitat, joissa on vuorotellen matka kilometreina ja vuorotellen maileina. Niinpa eilisesta pyoramatkasta tuli eksymisineen huomattavasti aiottua pitempi. Vaan mikapa oli pyoraillessa, kun saa oli hyva ja ihmiset kovin halukkaita neuvomaan. Kun vain vetaisee kartan esiin, on heti joku kyselemassa, etta eksynytko olet. Pari rouvaa melkein lahti taluttamaan pyoraani ulos Enniscothyn kaupungista, kun yritin itsepaisesti oikeaksi luulemalleni reitilla. Pyoratiet ovat paikoin hyvin merkitty, mutta karttoja niista viela odotellaan. Kuten Hanna Tuuri sanoi eraasta rautatieasemasta kirjassaan Irlantilaninen aamianen: Mitapa sita suotta viitoittamaan, kun kaikki kuitenkin tietavat, missa rautatieasema on.
Muutaman kerran olen jo uinut meressa. Kun kerran piispatkin taalla rukoilevat aurinkoa sateisen kesan jalkeen, uskoisin viela uimaan paasevani.

The day of decisions

Kun saavuimme sateiseen Dubliniin, paatimme lahtea pyoralla vuorien keskelle Glendaloughiin luostarin raunioita katsomaan, jos ei enaa sada. Etsimme netista loydettyjen osoitteiden perusteella pyoravuokraamoja, kyselimme joka pyoraliikkeesta. Mistaan ei loytynyt mitaan. Yhden paikalla oli kahvila, toinen oli liian kaukana. Kunnes kysyimme majapaikan respapojalta, ja han neuvoi 10 metrin paassa olevaan liikkeeseen, joka oli jo kiinni.
Kun aamu valkeni aurinkoisena, odottelimme liikkeen aukeamista. Kavelimme odottaessamme katsastaen sopivaa ulospaasya kaupungista, jatimme ison matkalaukun hotelliin luvaten palata seuraavana paivana. Kun liike viimein klo 10-11 aukesi, kavi ilmi, etta vuokrattavia pyoria ei ollut, vain myytavia. Mutta poika neuvoi paikan - ainoan Dublinissa - josta vuokrapyoria loytyisi. Se oli melko kaukana, mutta kavelimme. Paikka oli oikea, mutta viimeinen pyora oli juuri mennyt.
Kavelimme bussiasemalle, kysyimme bussia Glendaloughiin. Sinne oli vain jarjestettyja retkia, jollaisen olisimme voineet buukata hotellistakin. Ei meille sopinut. Muutimme suunnitelmaa, ja paatimme lahtea heti etelaan.
Kavelimme rautatieasemalle. Juna Wexfordiin oli juuri lahdossa. Seuraava vasta myohaan illalla. Poistuessamme musta pilvi paan paalla asemalta, komapastuin mainokseen, jossa oli taman tekstin otsikko ilman yhta s-kirjainta.
Paivasta Dublinissa tuli kaikkien vastoinkaymisten jalkeen ihan hyva.