Kun saavuimme sateiseen Dubliniin, paatimme lahtea pyoralla vuorien keskelle Glendaloughiin luostarin raunioita katsomaan, jos ei enaa sada. Etsimme netista loydettyjen osoitteiden perusteella pyoravuokraamoja, kyselimme joka pyoraliikkeesta. Mistaan ei loytynyt mitaan. Yhden paikalla oli kahvila, toinen oli liian kaukana. Kunnes kysyimme majapaikan respapojalta, ja han neuvoi 10 metrin paassa olevaan liikkeeseen, joka oli jo kiinni.
Kun aamu valkeni aurinkoisena, odottelimme liikkeen aukeamista. Kavelimme odottaessamme katsastaen sopivaa ulospaasya kaupungista, jatimme ison matkalaukun hotelliin luvaten palata seuraavana paivana. Kun liike viimein klo 10-11 aukesi, kavi ilmi, etta vuokrattavia pyoria ei ollut, vain myytavia. Mutta poika neuvoi paikan - ainoan Dublinissa - josta vuokrapyoria loytyisi. Se oli melko kaukana, mutta kavelimme. Paikka oli oikea, mutta viimeinen pyora oli juuri mennyt.
Kavelimme bussiasemalle, kysyimme bussia Glendaloughiin. Sinne oli vain jarjestettyja retkia, jollaisen olisimme voineet buukata hotellistakin. Ei meille sopinut. Muutimme suunnitelmaa, ja paatimme lahtea heti etelaan.
Kavelimme rautatieasemalle. Juna Wexfordiin oli juuri lahdossa. Seuraava vasta myohaan illalla. Poistuessamme musta pilvi paan paalla asemalta, komapastuin mainokseen, jossa oli taman tekstin otsikko ilman yhta s-kirjainta.
Paivasta Dublinissa tuli kaikkien vastoinkaymisten jalkeen ihan hyva.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Noiden kokemusten jälkeen jos päivästä tuli kuitenkin kelvollinen, voi vain onnitella teitä ihailtavasta kyvystänne sopeutua, vaikka moni olisi polttanut jos vaikka mitä. Noiden pyörän metsästysyritysten jälkeen arvostan pikkuista Ronttostani entistä enemmän!
Hauskaa matkaa nyt kuitenkin!
T maria
ps Olen tsekannut itseni Ryanairin koneeseen!
Haa, Ronttonen on bongattu myos Dublinin ruuhkasta. Pida vaan kulkukaveri hyvassa kunnossa. Vaikka paasee sita vuokrapyorillakin, jos sellaisen saa. Se vaan maksaa...
Lähetä kommentti