Tarvitsen Runescapea

Luettuani kaikki ne asiat, joita pelaamalla voi oppia, en voi otsikoida oppimistehtävää toisin.
Esittelyvideota tavailin moneen kertaan, enkä voi käsittää, kuinka kirjastossamme asioivat poikalapset haltsaavat pelin. Heillä pitää olla kielen lisäksi hallussa tietoja (jo wikisivu oli vaikuttava), taitoja ja ennenkaikkea kärsivällisyyttä. Mistä ne puheet kaikki-heti-mulle-sukupolvesta ovat syntyneet? Jos peliä oikeasti pelaa, joutuu kaiketi pettymään sekä omiin taitoihinsa että pelikavereihin. On vaan nieltävä pettymys ja sitten ehkä pääsee kunniakkaaseen loppuun (todisti artikkeli 21. vuosisadan pelioppimisesta). Hienoimpia pelaamisen harjoittamia taitoja taitaa olla yhteisöllisyys ja informaation vaihtaminen. Näitä taitoja tämä vanhempi sukupolvi opettelee vielä 23 asian kurssilla. Tosin yhteisöllisyys näyttäisi olevan Runescapessa valikoivaa, sillä varsinaisen kaverilistan lisäksi voi pitää listaa pelaajista, jotka haluaa kokonaan jättää huomiotta. (Saattaisin itse olla kurssilla tämmöisellä listalla, kun kirjoittelen omiani kenenkään kiistämättä. Deli-tagit kävin jo tarkistamassa, vaikka myöntää täytyy, että sitä eksyy itsekin kommentoimaan aina samoja blogeja.)
Runescape-hahmo joutuu sopetumaan aina uusiin tilanteisiin ja haasteisiin - tosin aina kokemusta viisaampana ja rikkaampana, joten pitkäjännitteisyys kehittyy. Tämä hahmo oli esittelyssä vielä niin yksinäinen, että johtamistaidot taitavat olla kaukana, vaikka Multiplayer-peleissä niitäkin kuulemma joillekin pääsee syntymään. Joka tapauksessa on pystyttävä ennekoimaan muiden käyttäytymistä ja yritettävä vaikuttaa siihen.

Myönteisenä piirteenä pelaamisessa USA:n koulukirjastoyhdistys artikkelissaan mainitsee turvallisen ympäristön. Onhan se turvallinen, kun pelaaja on tavallaan hahmonsa suojassa. Jos todellisuuden ja kenties väkivaltaisen pelin rajat hämärtyvät, on tilanne toinen. Miten tapahtuu niin voimakas eläytyminen peliin? Riippuuko se pelaamiseen käytetystä ajasta, pelaajasta, pelaajan elämäntilanteesta vai pelistä? Siinä on ehkä merkittävämpiä pohdittavia kuin yksioikoinen kieltäminen-salliminen -keskustelu. Runescapea en ymmärtänyt tällä tavalla vaaralliseksi. Nuori harjoittelija todisti veljiensä kokemuksen kautta, että koukkuun jää, mutta puolen vuoden päästä pääsee viimeistään irti. Siispä en voi muuta kuin irvistellen todeta Runescapen opettelun erittäin hyödylliseksi umpimieliselle kirjastotädille. Milloinka ottaisin Runea sarvista?