Jalkapallokausi lopuillaan

Olen pessyt pojan joukkueen pelipaidat ilmeisesti viimeisen kerran tänä kesänä. Olen sählännyt mesetunnukseni unohtaneena niin, etten ole päässyt mukaan opintoporukan sunnuntaichattiin ja pitää varmaan hävittää koko oppiarvosertifikaatti edellisestä voitollisesta ja hurskahtelevasta kirjauksesta, jos maltan. Olen lähettänyt yhden pojan vähän surullisissa tunnelmissa etelään, toinen lähti iloisempana pohjoiseen.
Minä soudin puolukoita poimimaan koiran kanssa ja syysmaisema oli enemmän kuin kukaan ikinä voi haaveilla: tyyni, musta vesi ja kivet sammalpeitteisinä rannalla, puut monivärisinä veteen kuvastumassa. Ja puolukat punaisina mättäillään ihan vaan minua varten. Muutaman karvarouskunkin löysin. Miksi valittaisin mitään.

On niin mukavaa

Onpas hienoa saada liittää tämmöinen sertifikaatti blogiin, vaikka kunnon kurssilaisena olen ennenkaikkea opeista onnellinen. Kunpa eivät pääsisi haalistumaan. Tämä tarina ainakin jatkuu...