Rajamatkat

Joillakin matkoilla on enemmän merkitystä kuin toisilla. Ne aloittavat jotakin uutta elämässä. Ensimmäisen ulkomaan matkani aikuisiässä muistan hyvin, vaikka määränpää oli suomalaisille t..uttu Aurinkorannikko Espanjassa.. 1995 lähdin ensimmäistä kertaa työkaverin kanssa interrailille Eurooppaan ja oivalsin, että matkustaa voi myös aikuisessa seurassa eikä aina tarvitse ottaa koko perhettä mukaan.
 Namibian matkaan latasin jo etukäteen paljon odotuksia. Nyt, pari päivää paluuni jälkeen, voin todeta, että en odottanut matkaa turhaan. Siitä tuli minulle rajamatka. Todennäköisesti matkasin viimeistä kertaa kirjastoporukassa, jossa oli mukana kolme opettajaa. Ryhmä oli hyvä ryhmä.: ei valittajia, myöhästelijöitä tai hienostelijoita. Rajamatkaksi reissun tekee se, että viikon kuluttua alkaa virallinen eläkeikäni, nyt vielä olen lomalla. Heitän pois kirjastonhoitajan identiteetin ja rupean kokosydämiseksi lukijaksi, kokijaksi, eläjäksi, matkaajaksi,

Paljon on tekemistä - ja näkemistä

Ambomaalle kerätään silmälaseja Suomesta. Niistä käytetään kehykset - linssit tehdään mittojen mukaan. Kolmea vuotta nuoremmat kehykset kelpaavat. SiImäleikkaukset tehdään veitsellä ja nopeasti, eikä onnistuminen ole aina 100 %.
Synnytyksiä Onandjokwen sairaalassa on 5500 vuodessa. Raskaana olevat naiset odottavat synnytysta tettakylässä sairaalan vieressä, sillä matka on usein liian pitkä synnyttävälle. HIV on iso ongelma koko Namibiassa.
 Paljon on tekemistä, sanoi tämän  kaiken meille kertonut suomalainen silmäklinikalla kymmenen vuotta työskennellyt optikko, jonka viehättävässä kodissa saimme myös vierailla.  Tässä sairaalassa työskenteli aikoinaan myös ähtäriläinen Aino Soini, jonka nimen löysin lääkärien luettelosta.
Martti Rautasen museossa vierailtuamme saimme syödä vapaana juossutta kanaa ja hirssipuuroa. Ruokailu tapahtui sormin, puuro kaavittiin korista ja kana palasteltiin rautapadasta. Ennen ruokailua pesimme tietysti kädet säiliöstä juoksutetulla vedellä. Juomana oli jauhokaljaa.
Myöhemmin näimme puuron tekoa pienessä kylässä, jonka majoissa asui yksi perhe isovanhempineen.Hirssi hienonnettiin yhden majan maakuopassa isoilla seipäillä laulun tahdissa.Enää ei tarvinnut ihmetellä hampaissa ratissutta hiekkaa.

Ambomaalla sijaitsee myös kansallispuisto Etosha, jossa bongailimme eläimiä autosta: norsuja, kirahveja, sarvikuono, kunigastrappi. Tulomatkalla jokaine oli saanut oman nimikkoeläimen, jota muiden mielestä muistuttaa. Minut nimettiin grey goawaybirdiksi, koska olen eläköitymässä. Mieleen jäi parhaiten yöpymiset telttakylissä mukavuuksien ja hyvien ruokien äärellä luonnon keskellä. Erityisesti tyhjentyneen suolajäven rannalla vietetty yö ihastutti, vaikka uima-allas oli ammeen kokoinen.

Kolmen kuninkaan maassa

Ambomaalla maankäyttöön on pyydettävä kuninkaalta oikeus. Kuninkaaksi tulee edellisen kuninkaan äidin siskon jälkeläinen tai kuninkaan veli

.  Karjanhoito on pääelinkeino ja karjan määrä mittaa ihmisen varallisuutta.  Karjasta ei malteta luopua, vaikka olisi kuiva kausi. Se taas tuo mukanaan köyhyyttä, sillä suurelle määrälle suita ei hiekkamaa tarjoa ravintoa. Vähitellen puut ovat hävinneet, koska paikallinen väestö haluaa pitää kiinni ruokailutavoistaan ja tekee aterian illan suussa nuotiolla joka päivä.
Ajoimme tänään kauan, vaikka matkaa taittui eilistä vähemmän. Ambomaan portilla on nykyisin poliisin tarkastusasema, eikä poliisinainen pitänyt ensinkään kuvanotostani. Sen suurempia ongelmia siitä ei kuitenkaan tullut, sillä lupasin hävittää ottamani kuvan portista avautuvasta kuivasta tienäkymästä. Toisin oli ennen, sillä tämä portti on tehty sitä varten, ettei Ambomaan väestö tarpeettomasti tulisi Etelä-Afrikkaan, jos ei siellä enää töihin tarvita.
Eläimiä on nähty matkan varrella: kaksi kirahvia, paviaaneja, seepra ja vuohia. Aasit aiheuttavat hämärissä liikenneonnettomuuksia tiehen sulautuvan värinsä takia. Amerikkalaisinnovaattori yritti laittaa heijastimet aasien korviin, mutta aasien määrä lannisti ja tuumasta luovuttiin.
Lämpöä on riittänyt noin 35 astetta. Yllättävää kyllä sen sietää, sillä kosteusprosentti on alle 7.

Katutura - tänne emme jää

Emme mekään jääneet Windhoekiin, vaan lähdimme kohti pohjoista.  Nyt olemme Tsumebissa.  Ennen pääkaupungista lähtöä kävimme kuitenkin Katuturan kaupunginosassa, jonne mustille oli osoitettu asuinpaikka, kun piti saada tilaa hautausmaalle keskustaan. Sinne rakennettiin kirjastoa. Asiakkaita riittää, sillä koulun jälkeen lapset tulevat iltapäiväänsä viettämään vapaa-ajankeskukseen. Sinne tulee kirjasto, entistä parempi. Nykyinen kirjasto oli ahdas ja täpötäynnä kirjoja ja lapsia. Ympärillä oli aaltopellistä tehtyjä hökkeleitä sadoittain, tuhansittain.  Jonkun hökkelin kyljessä luki parturi, toisen kyljessä baari ja myös autopesuloita löytyi varsin paljon. Toisessa kirjastossa oli tanssiryhmä Libary dancing group - alle 10-vuotiaita tyttöjä, joiden energia purkautui upeaan, rytmikkääseen tanssiin. Kirjasto houkutteli heitä siihen. Kirjasto voi olla monessa mukana.

Vedettomassa maassa

Namibiassa vesi hienojuttu. Kun viimein sataa,on sade joko pari tippaa tai hyva sade. Hyva sade muuttaa maiseman vihreaksi. Sita taalla nyt odotellaan. Namibiassa on myosmaailman? ensimmainen vedenkierratysjarjestelma. Toisaalta:siltoja eiole jokien yli viitsitty turhaan rakentaa. Jos rankkasade tulee,ovat tiet veden vallassa ja liikennejarjestelyt valtaisat. Vesi tuhoaa ja elvyttaa.Uima-altaan vesi oli elvyttavaa.