Välilomatilinpäätös

Kaupunkilomamme on todennäköisesti lopuillaan. Viime päivät olemme viettäneet rauhallisesti lähiympäristöä tarkkaillen. Se merkitsee kävelyjä Jack Russellin terrieri Miron kanssa lähipuistoissa, Uunilinnunkujalla, Kotikaivontiellä ja Pajulinnuntiellä. Vasta tänään löysimme Örnskintien, jossa voisi olla ulkomaalaiselle toisteltavaa. Hienoja nimiä ovat kaduilleen antaneet.

Malmin maisema on muuttunut viimeisten 50 vuoden aikana melkoisesti, minkä totesimme Helsingin museon kuvapolulla. Vanhat puutalot, saunat ja asusteliikkeet ovat häipyneet kivitalojen tieltä. Pyöräilijät polkevat shortseissa eivätkä pussihousuissa. Vastaan tulee paljon punakasvoisia ihmisiä, jotka kantavat ylpeinä vatsaansa t-paidan sisällä, vyön yläpuolella. Raskaat päivystysvuorot Ravintola Konjassa takaavat sinne kuitenkin elämää ympäri vuorokauden. Vastapuolella tarjotaan irlantilaista siideriä Magnersia ja paikallisen pienpanimon oluita, mutta asiakkaita näkyy siellä vain ajoittain. Ja kotona maalla on pubi tyhjänä sunnuntaiaamuna kello 10.

Meressä en ole käynyt. Onnistuin saamaan pienen ruhjeen pyöräilyreissullani, enkä sitten uskaltautunut sen kanssa uimaan levien keskelle. Se jäi vähän kaivelemaan muuten hyvässä kaupunkilomassa.

Herneitä pellossa ja muuta mukavaa

Tulin sitten kaupunkiin löytääkseni herneitä - torilta ja pellosta. Maallakin niitä löytyy torilta ja ehkä jonkun toisen pellosta, mutta täällä pääkaupungissa ohikulkijat jalan, pyörillä ja yxi jopa autolla olivat keräämässä voimiakeräävän pellon satoa. Minäkin pistelin maistiaiset laukkuuni ja jatkoin pyöräilyjä niska kenossa. Pyöräedusta olen riemuissani, vaikka niskani ehkä ei. Näen kuitenkin pyörällä paljon enemmän, jos vain satula ja niska saadaan balanssiin. Ilmaa jo hankittiin ilmaiseksi Teboilista. Aion ryhtyä edullisen ilmansaannin vuoksi vakioilma-asiakkaaksi.

Toki olen päässyt ihan perinteisistä turistielämyksistäkin nauttimaan. Kävin miehen ja kälyn kanssa Designmuseossa Kaj Franckin näyttelyssä. Oli riemastuttavaa katsoa esineitä, jotka ovat jokaisen (s.o. minunkin) ulottuvilla. Pidän (myös) tällaisesta vaatimattomasta taiteesta, jolla on joku funktio ja joka on kaunista. Lähes 40 vuoden jälkeen arvostan häälahjojamme.

Taidepläjäyksen jälkeen kävimme kahvilla Ilosaarirockista palanneiden ja osin palaneiden jälkipolven ilmentymien kanssa. Ismo Alanko oli koettu ja siitä nautittu. Eikä mikään ennustettu sade ollut haitannut. Väsymystä oli kuitenkin poisnukuttavaksi.

Päivääni on mahtunut myös laiskoja hetkiä parvekkeella eri kirjastojen poistomyynneistä eri hinnoilla (0,50-1,- €) ostettujen ja kotikylän kirjastosta lainattujen kirjojen äärellä. Olen myös nähnyt lokin räpylän alapuolelta, pilviä ja ison ilmapallon sekä helikopterin. Eiköhän siinä olle stressittömyytä yhdelle lomapäivälle.

Kaupungissa

Kaupungissa voi asua. Täällä asutaan melkein kuin maalla. Pieneen tilaan ahdetaan kaikki vihreys, joka maalla on ihan levällään.
Millaista olisi asua ja käydä töissä täällä? Hyvinhän se sujuisi. Silloin ostaisin ruokaa lähiprismasta enkä kauppatorilta. Hakisin täydennykset Lidlistä ja myslit Punnitse ja säästä -liikkeestä, jos tuhlata haluaisin.
Näin korkealla tuulee ja se tuntuu hyvältä. Ei ole kuuma edes auringossa. Eikä hyttysiä.
Saimme vaihdossa ison labradorin noutajan sijaan Jack Russelin terrierin. Olen varmaan onnistunut näännyttämään vanhan koiran pitkillä kävelylenkeillä. Toipukoon sohvalla. Niin minäkin.

Kunpa saisin pyörän kuntoon ja pääsisin mereen, veteen.

Asunnonvaihtoa

Suomalaiset viettävät yhä enemmän kaupunkilomia. Niin mekin. Olemme saapuneet Malmille tuttuun kolmen huoneen ja keittiön asuntoon tänään iltapäivällä. Poika vaimoineen on menossa maaseudulle meidän kotiimme.

Olihan tässä hieman sisääntulovaikeutta. Ensin tuntui siltä, että emme mahdu tänne. Seuraavan polven avioparilla oli pientä säätöä siitä, kuka tekee mitäkin. Miespuolinen läheinen sukulaiseni oli jättänyt oman osansa tekemättä. Yllättävää kyllä, lähes kaaosmainen tilanne selkeni. Nyt olo tuntuu viihtyisältä. Ihailen parvekkeen kasveja. Miten paljon paremmin miniäni onkaan onnistunut viljelmissään kuin minä, vaikka minulla on tilaa..

Luvassa on hellettä ja myrskyä. Vaikka olenkin innokas uimari, en nyt ikävöi kotijärveäni. (Ehkä haluaisin päästä mereen - pitkästä aikaa.) Olen turistina täällä viikon - niin halvalla kuin ikinä voin. Ja niin paljon nauttien ja nähden kuin ikinä voin - ennenkaikkea. Toivottavasti ensimmäisen polven kaupunkilaiset nauttivat maalla omasta tilasta, järvestä, puista, mustikoista .. ja löytävät kanttarellit. Minä tähtään Hakaniemen torille ja Kai Franckin näyttelyihin.