Rajamatkat

Joillakin matkoilla on enemmän merkitystä kuin toisilla. Ne aloittavat jotakin uutta elämässä. Ensimmäisen ulkomaan matkani aikuisiässä muistan hyvin, vaikka määränpää oli suomalaisille t..uttu Aurinkorannikko Espanjassa.. 1995 lähdin ensimmäistä kertaa työkaverin kanssa interrailille Eurooppaan ja oivalsin, että matkustaa voi myös aikuisessa seurassa eikä aina tarvitse ottaa koko perhettä mukaan.
 Namibian matkaan latasin jo etukäteen paljon odotuksia. Nyt, pari päivää paluuni jälkeen, voin todeta, että en odottanut matkaa turhaan. Siitä tuli minulle rajamatka. Todennäköisesti matkasin viimeistä kertaa kirjastoporukassa, jossa oli mukana kolme opettajaa. Ryhmä oli hyvä ryhmä.: ei valittajia, myöhästelijöitä tai hienostelijoita. Rajamatkaksi reissun tekee se, että viikon kuluttua alkaa virallinen eläkeikäni, nyt vielä olen lomalla. Heitän pois kirjastonhoitajan identiteetin ja rupean kokosydämiseksi lukijaksi, kokijaksi, eläjäksi, matkaajaksi,

Paljon on tekemistä - ja näkemistä

Ambomaalle kerätään silmälaseja Suomesta. Niistä käytetään kehykset - linssit tehdään mittojen mukaan. Kolmea vuotta nuoremmat kehykset kelpaavat. SiImäleikkaukset tehdään veitsellä ja nopeasti, eikä onnistuminen ole aina 100 %.
Synnytyksiä Onandjokwen sairaalassa on 5500 vuodessa. Raskaana olevat naiset odottavat synnytysta tettakylässä sairaalan vieressä, sillä matka on usein liian pitkä synnyttävälle. HIV on iso ongelma koko Namibiassa.
 Paljon on tekemistä, sanoi tämän  kaiken meille kertonut suomalainen silmäklinikalla kymmenen vuotta työskennellyt optikko, jonka viehättävässä kodissa saimme myös vierailla.  Tässä sairaalassa työskenteli aikoinaan myös ähtäriläinen Aino Soini, jonka nimen löysin lääkärien luettelosta.
Martti Rautasen museossa vierailtuamme saimme syödä vapaana juossutta kanaa ja hirssipuuroa. Ruokailu tapahtui sormin, puuro kaavittiin korista ja kana palasteltiin rautapadasta. Ennen ruokailua pesimme tietysti kädet säiliöstä juoksutetulla vedellä. Juomana oli jauhokaljaa.
Myöhemmin näimme puuron tekoa pienessä kylässä, jonka majoissa asui yksi perhe isovanhempineen.Hirssi hienonnettiin yhden majan maakuopassa isoilla seipäillä laulun tahdissa.Enää ei tarvinnut ihmetellä hampaissa ratissutta hiekkaa.

Ambomaalla sijaitsee myös kansallispuisto Etosha, jossa bongailimme eläimiä autosta: norsuja, kirahveja, sarvikuono, kunigastrappi. Tulomatkalla jokaine oli saanut oman nimikkoeläimen, jota muiden mielestä muistuttaa. Minut nimettiin grey goawaybirdiksi, koska olen eläköitymässä. Mieleen jäi parhaiten yöpymiset telttakylissä mukavuuksien ja hyvien ruokien äärellä luonnon keskellä. Erityisesti tyhjentyneen suolajäven rannalla vietetty yö ihastutti, vaikka uima-allas oli ammeen kokoinen.

Kolmen kuninkaan maassa

Ambomaalla maankäyttöön on pyydettävä kuninkaalta oikeus. Kuninkaaksi tulee edellisen kuninkaan äidin siskon jälkeläinen tai kuninkaan veli

.  Karjanhoito on pääelinkeino ja karjan määrä mittaa ihmisen varallisuutta.  Karjasta ei malteta luopua, vaikka olisi kuiva kausi. Se taas tuo mukanaan köyhyyttä, sillä suurelle määrälle suita ei hiekkamaa tarjoa ravintoa. Vähitellen puut ovat hävinneet, koska paikallinen väestö haluaa pitää kiinni ruokailutavoistaan ja tekee aterian illan suussa nuotiolla joka päivä.
Ajoimme tänään kauan, vaikka matkaa taittui eilistä vähemmän. Ambomaan portilla on nykyisin poliisin tarkastusasema, eikä poliisinainen pitänyt ensinkään kuvanotostani. Sen suurempia ongelmia siitä ei kuitenkaan tullut, sillä lupasin hävittää ottamani kuvan portista avautuvasta kuivasta tienäkymästä. Toisin oli ennen, sillä tämä portti on tehty sitä varten, ettei Ambomaan väestö tarpeettomasti tulisi Etelä-Afrikkaan, jos ei siellä enää töihin tarvita.
Eläimiä on nähty matkan varrella: kaksi kirahvia, paviaaneja, seepra ja vuohia. Aasit aiheuttavat hämärissä liikenneonnettomuuksia tiehen sulautuvan värinsä takia. Amerikkalaisinnovaattori yritti laittaa heijastimet aasien korviin, mutta aasien määrä lannisti ja tuumasta luovuttiin.
Lämpöä on riittänyt noin 35 astetta. Yllättävää kyllä sen sietää, sillä kosteusprosentti on alle 7.

Katutura - tänne emme jää

Emme mekään jääneet Windhoekiin, vaan lähdimme kohti pohjoista.  Nyt olemme Tsumebissa.  Ennen pääkaupungista lähtöä kävimme kuitenkin Katuturan kaupunginosassa, jonne mustille oli osoitettu asuinpaikka, kun piti saada tilaa hautausmaalle keskustaan. Sinne rakennettiin kirjastoa. Asiakkaita riittää, sillä koulun jälkeen lapset tulevat iltapäiväänsä viettämään vapaa-ajankeskukseen. Sinne tulee kirjasto, entistä parempi. Nykyinen kirjasto oli ahdas ja täpötäynnä kirjoja ja lapsia. Ympärillä oli aaltopellistä tehtyjä hökkeleitä sadoittain, tuhansittain.  Jonkun hökkelin kyljessä luki parturi, toisen kyljessä baari ja myös autopesuloita löytyi varsin paljon. Toisessa kirjastossa oli tanssiryhmä Libary dancing group - alle 10-vuotiaita tyttöjä, joiden energia purkautui upeaan, rytmikkääseen tanssiin. Kirjasto houkutteli heitä siihen. Kirjasto voi olla monessa mukana.

Vedettomassa maassa

Namibiassa vesi hienojuttu. Kun viimein sataa,on sade joko pari tippaa tai hyva sade. Hyva sade muuttaa maiseman vihreaksi. Sita taalla nyt odotellaan. Namibiassa on myosmaailman? ensimmainen vedenkierratysjarjestelma. Toisaalta:siltoja eiole jokien yli viitsitty turhaan rakentaa. Jos rankkasade tulee,ovat tiet veden vallassa ja liikennejarjestelyt valtaisat. Vesi tuhoaa ja elvyttaa.Uima-altaan vesi oli elvyttavaa.

Kirjastopäivät Mikkelissä 2013

Olin siellä minäkin. Viiveellä olen palauttanut mieleeni hatarasti muistiinmerkittyjä oivalluksia, joita siellä sain. Tunnontarkasti en ole kaikkea kirjannut, vaan yhdistellyt samaan bloggaukseen siihen aivoissani sopivasti järjestyneet asiat . Päällimmäiseksi nousivat vuorovaikutus asiakkaiden kanssa ja erityisesti nuoret kirjastoasiakkaat. Tapahtumat ja niiden suunnittelu tuntuivat myös nousevan esille monessa puheenvuorossa

 Nuorten suhteesta mediaan puhui mediatutkija Janne Matikainen.  Tämän ikäinen ei voi katsoa kuuluvansa mihinkään mediasukupolveen, vaikka niin kovasti halauaisikin kuulua edes digitaalisiin maahanmuuttajiin. Mutta jos kirjastopäivien viimeisin päivitys täydentyy vasta vajaat kolme viikkoa päivien päättymisen jälkeen, en voi muuta kuin suositella tätä traktorivideota jonka Erik Boekesteijn päivillä esitti. Miten se liittyy kirjaston merkitykseen ja tehtävään, sen päätelköön jokainen itse.

Palvelumuotoilu ja tapahtumat kirjastossa

Otsikon aiheesta puhui sekä Juha Tuulaniemi Jyväskylän ammattikorkeakoulusta että Mikkelin kaupunginkirjaston johtaja Virpi Launonen, joka kertoi Mikkelin kirjastossa kokeiltua: tapahtumia ja asiakaspalautteiden viesteja.

Olennaista on, tuottaako kirjasto arvoa asiakkaalle. Tämä edyllyttää asiakkaan tarpeiden , arvojen ja toiminnan motiivien tuntemusta.
Kirjaston sisäisten prosessien kehittäminen tukee asiakasrajapinnassa olevaa henkilöstöä.
Paras brändi muodostuu asaikkaan kanssa vuorovaikutuksessa, eikä sitä voi yksipuolisesti tarjoilla asiakkaalle.

Case Mikkeli
Mikkelin kirjastossa on yritetty kuunnella asiakasta ja saada asiakkaat kertomaan mielipiteensä kirjastosta ja sinne haluamistaan palveluista monin eri tavoin. Tässä muutamia muistiinmerkittyjä esimerkkejä:
- valokuvat kirjastosta - peukutusäänestys-
- Mitä häh? -kampanja
- kohderyhmä nuoret koulussa: ryhmähaastattelut - kirjastossako hiljaisuus?
- tietokirjojen uusi järjestys Kalevankankaan kirjastossa nuorten asiakkaiden logiikan mukaan
- unelmien kirjastossa - mitä siellä olisi? piirtäen
- sarjakuvapäivä, gossip- muotipäivä, mangakurssi
- nuoret toivoivat kirjailijatapaamisia (!), muusikkotapaamisia
- nuorten mielestä kirjastossa on liikaa kirjoja, kaivattiin suosituksia - esille nostettujen hyvien kirjojen hylly
- pelikonsoleista kirjastossa mielipiteet jakaantuivat
- kaivattiin nuorille ohjattua tekemistä
- lasten iltapäivätoiminta
- kirjastofoorumi senioreille päiväkeskuksissa
- pikapalaute: helmet eri värellä, kortit: mutru ja hymy

Asiakkaat asettavat laatukriteerit kirjaston palveluille!

Tapahtumia järjestettäessä on mietittävä ensin, miksi niitä järjestetään.Viekö tapahtuma kirjaston toimintaa eteenpäin tai liittyykö se toimintaan? Nämä määräävät sisällön. Kenelle tapahtuma on suunnattu - se määrää markkinointia.
Resurssit on arvioitava (oma työ, yhteistyökumppanit)
Hyvästä suunnitteleusta huolimatta tapahtuman imago voi olla haavoittuva. Tapahtuma on projekti, jonka onnistuminen on - opiksi ottaen - arvioitava jälkikäteen.
Tapahtumatuotannosta kirjastoisissa puhui Terttu Kortelainen Oulun yliopistosta