Lapset olivat tehneet edellisellä kokoontumiskerralla MariaK:n ohjaamina upeita vesivärimaalauksia, joissa oli eri väreillä kuvattu tunteita talon huoneisiin. Ujon väri saattoi olla ruskea tai vihreä, ilon violetti tai keltainen, mutta rakkaus oli aina punainen.
Yhdessä keksityn aloitustarinan päähenkilö, pikku possu, lähti vaeltamaan tunnetalossa. Ajattelin possun tunteisiin riittävän parin huoneen läpikäymisen, mutta lasten kertomuksissa eivät seinät eivätkä lattiat pitäneet ja ovia löytyi arvaamattoman paljon. Vaaleanpunaiseen rakkaushuoneeseen monet tarinat päättyivät , vaikka jotkut kertomuksessa arvioivat lukijoiden jo arvanneen onnellisen lopun.
Lapset pitävät näyttelemisestä ja jatkoimme possuilemalla Barbro Lindgrenin kirjan Röh röh Pekka uuteen uskoon. Rekvisiittana oli kassillinen hattuja ja huiveja ja yleisöksi kirjaston aulaan ehti onneksi ainakin yksi lastaan hakemaan tullut äiti.
Toivon kevään tuovan osallistujia lisää kokoontumisiin, vaikka hauskaa on ollut tällä porukalla. Sitä varten tunnehuoneet komeilevat kirjaston seinällä kertomusten kanssa. Monet asiat lähtevät vaikeasti liikkeelle, mutta kun vauhtiin on päästy, ei loppua näy.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti