Cornwallin lansikarjessa, lahella Lands Endia on kalastajakyla, jonka nykyisin matkailijat ovat loytaneet ja kansoittaneet. Sen aallonmurtajat ovat kuin aidin kadet suojelemassa kylaa. Jotkut puhuvat aallonmurtajien suojaan jaavasta satamasta myos aidin kohtuna. Satamaa, sen veneita ja sita ymparoivia rakennuksia maalaa paivittain monta piirtajaa, mutta Jack Pender on kuuluisin paikan taiteilijoista. Itse en valttamatta tarvitse taidetta, silla kyla sinansa kapeinen kujineen , puutarhoineen ja polkuineen on rantasateen keskelta Suomesta tulleelle elamys. Taalla on samaa hienoa valoa, jonka takia Helene Schjerfbeck viihtyi St. Ivesissa. (Siella minakin kavelin tanaan.) Meriko sen tekee vai taivas? Upeimmillaan varit ovat taivaan ja meren rajassa.
Luulen, etta viimeinkin osaan ottaa matkustamisesta irti ilon. Olen aiemmin ollut suorittaja, joka palkitsee itseaan vasta vietettyaan tunteja museoissa. Nyt uskallan elaa sellaista elamaa, josta oikeasti nautin, hoystettyna pienella ylellisyydella: musiikilla, taidenayttelyilla, hyvalla ruualla. Englannin lomamme sukulaisten luona on ollut erityisen ylellista kalyjeni paikallistuntemuksen ja loistavien ruokien ansiosta. Kulkemisemme on ollut helppoa, silla meita on viety paikkoihin, joista loytaa jotain itsellen uutta. Valilla on mukavaa tehda kulkeminen vaikeaksi, talsia jalan kilometreja ja katsella, mita eteen tulee. Monenlaista on tullut.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti