Ruohoa, raamit ja viimein polkupyörä

Aamun pettymys kääntyi voitoksi.
Hotellin välittämät vuokrapyörät menivät nenän alta. Alkoi sataa. Onneksi menivät pyörät. Ratikalla ajelimme keskustaan. Aamukahvin puute ajoi lähimpään coffee shopiin. Vasta listalta tutkiessamme huomasimme, että capuccino-tilauksemme oli tässä kahvilassa outo.

- I can make it, vakuutti kaveri ja saimmekin kahvimme hieman yksinkertaisesti tarjottuna hieman nukkavierussa ympäristössä. Mutta jos ruoho olisi maistunut....

Vanhemmiten olen löytänyt outoja huveja. Jos pidän matkasta tai paikasta, jossa olen, haluan laittaa itselleni komeat raamit.  Tähän asti olen laitattanut kulmakarvat tuuheiksi vain Suomessa. Nyt halusin fridakahlot täällä. Monesta paikasta kysyin, vasta tänään viimein onnistuin pääsemään jonottamatta hieman englantia puhuvan kreikkalais-unkarilaisen naisen käsittelyyn. Paljoa hän ei luvannut, mutta ihan tyytyväinen olen. Suomessa olen lähtenyt hoidosta paljon kummallisemman näköisenä.

Saimme sitten ne pyörät vuokrattua huomiseksi. Sadetta on luvassa.