Lapset,joille on luettu, saavat ongelmanratkaisukyvyn, kuvittelukyvyn, perustan kokemukselliseen oppimiseen ja riippuvuuden lukemiseen. Vanhemmat voivat siis lukemalla antaa lapsilleen todella isot eväät elämää varten. Tämän viestin poimin Kirjastopäivillä Mikkelissä kasvatustieteen tohtori, koulutusjohtaja Anu Haapalan esityksestä. Hän puhui oppimisesta enemmän flow-kokemuksena, uppoutumisena kuin puurtamisena.
Pohdinnan kohteena oli myös kirjastossa järjestettävien tapahtumien tarkoitus ja merkitys. Jos kirjastossa järjestetään kokkauskurssi, onko se syrjäytymisen ehkäisyä vai kirjaston käyttöön houkuttamista.
Lukupiireille on syytä asettaa tavoitteet ja miettiä kohderyhmä. Hauska ja kiva ei riitä , vaan tekemisellä ja järjestetyillä tapahtumilla pitää olla merkitys.
Haapanen suositteli nuorisotyön menetelmiä kirjastotyöhön. Nykyisin kasvava nuori ei etene suoraviivaisesti kohti aikuisuutta, vaan kokeilee monenlaista. Erilaiset kokemukset auttavat identiteetin etsimisessä ja muovaamisessa, aikuisminä tuunataan.Tieto, joka kolahtaa, aiheuttaa särön ajatteluun. Tällaisia säröjä kirjaston on mahdollisuus antaa nuorille (ja ehkäpä vanhemmillekin). Tähän olisi jopa pyrittävä.
Ilmeisesti jo jossain toteutettu tapahtumavihje: teinien lukuviikko- etsitään kirjoja, joihin omat kasvot sopivat; tehdään naamarit ja järjestetään kilpailu parhaasta kirjanaamarista
Yritin yksioikoisesti suomentaa otsikon alkua. Sitten vasta mietin, mitä social library tarkoittanee, ja vaihdoin otsikon takaisin luennoijan käyttämään. Voisiko social tarkoittaa kirjaston yhteydessä vuorovaikutteisuutta ?Vai toimiiko kirjasto syrjäytymisen estämisessä? Mitä se tässä yhtydessä tarkoitti?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti